Tervetuloa runosivuilleni

Kirjoitan sinulle runon, vuoden jokaiselle päivälle, ilolle, ikävän häivälle,
niin ehkä meidän on helpompi kulkea,
uudet ovet avata,vanhat sulkea.



torstai 25. helmikuuta 2010

Suru


On hetkiä jotka on kestettävä yksin,
joissa kukaan toinen ei voi auttaa,
kestettävä ja toivottava,
että suru hellittäisi puristavan otteensa,
aika käärisi tuskan pehmoiseen harsoon,
ettei se raastaisi sisintä rikki.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Tuuli ja vesi


Veden pinnalla,
kevyet askeleet tuulen,
vain hipaisten kuljetut,
tervehtivät tuuli ja vesi

torstai 18. helmikuuta 2010

Tänään satoi lunta



Tänään satoi lunta,
pieninä varovaisina hippuina,
kultaisena hauraana harsona,
auringonsäteiden saattelemana,
laskeutuivat arasti lumelle,
outoon maailmaan tulleet.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Anteeksianto



Joka päivä itselleen, rakkailleen,
ystävilleen tulee antaa anteeksi,
muuten kauna kiertyy,
pään ympärille vanteeksi.
Ihmiselle yhtä vahingollista on viha,
kuin oikein rasvainen possun liha.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Kriitikon reposteltavana

Olin jo kauan kirjoittanut runoja, ennenkuin uskalsin näyttää niitä muille. Vähän siskoille vilauttelin varovasti, mutta sitten uskaltauduinn lähettämään nipun kriitikolle arvioitavaksi. Noo, runo nippujen sivuilla oli kommentteja, joitain plussia ja joitain huutomerkkejä, käytin liikaa mahtipontisia adjektiiveja ja kuluneita riimipareja. Hän käski myös miettiä kenelle oikein kirjoitan, jaksaako ketään ventovierasta kiinnostaa, maailmaa suurempi sydämen tuska, henkilökohtainen murheeni tai kokemani menetys. Oijoi!
Kesti hetken ennenkuin suostuin vähän muokkaamaan niitä, sillä olivathan ne sellaisenaan minun omia. Mutta seuraava pätkä putkahti muokkausten lomassa.

Riisun runoista turhat riimit,
mahtipontiset adjektiivit,
tuleeko niistä kauniit, keveät,
joilla siivet on vahvat, leveät,
päästäkseen kauaksi, ihmisten mielille,
jäädäkseen soimaan useille kielille.

Runot tulevat, kun tahtovat

Aamun hämärässä,
hiipivät runon riimit,
lämpöisen peittoni alle,
Kun sytytän valon,
ne hyppäävät lattialle,
en tiedä mistä ne löydän,
näen vain tyhjän yöpöydän.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Uuden uutukainen runokontti

Olen jo kymmeniä vuosia kirjoittanut kaikenlaista luritusta, lähinnä omaksi ilokseni. Nyt voisin laittaa tänne joitakin, jos vaikka niistä olisi muillekkin jotain iloa. Ethän kopioi runojani ilman lupaani Kiitos!