Tervetuloa runosivuilleni

Kirjoitan sinulle runon, vuoden jokaiselle päivälle, ilolle, ikävän häivälle,
niin ehkä meidän on helpompi kulkea,
uudet ovet avata,vanhat sulkea.



tiistai 30. maaliskuuta 2010

Väistyvää talvea kiitän

Väistyvää talvea kiitän,
pitkistä uneliaista päivistä,
tunneista hiljaisen hämärän,
useista pimeistä hetkistä.




Tervehdin sinua valo,
aurinko toivon tuoja,
sytytä sisäinen palo,
uuden elämän luoja.
-Valokki-




sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Harmaus

Hiljainen harmaus,
on viipynyt maiseman yllä monta päivää,
pysähtyneisyys kyyhöttää pihapuissa,
räntää viitassaan,
odottaen tuulta ja aurinkoa.
      -Valokki-

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Illalla

Hän sulkee silmät vänyneet uneen,
ei tossun jälkiä jää lumeen,
kun astuu höyhenlaivaan,
ja seilaa läpi kirkkaan tähtitaivaan.
    -Valokki-


Este

Kun edessäsi on este,
se on vain hidaste,
vaikkakin olisi suuri,
ylipääsemätön kuin muuri,
nosta katseesi ylös pitkin taivanrantaa
se sinulle toivoa antaa,
suurimmankin vuoren takaa,
kirkas aurinko säteitään lataa.
    -Valokki-

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Rakkaus


Rakkaus, joka joskus on ollut
ei katoa, lopu, häviä,
jokainen ihminen jättää jälkeensä
jäljen, itsensä kokoisen,
hilpeän, iloisen,
pienen, kipeän,
ehkä montun satakiloisen,
toinen, vikkelän ripeän,
joku perin haikean,
tai  hyvin vaikean.
Mutta rakkaus ei katoa.
   -Valokki-

torstai 25. maaliskuuta 2010

Puu


Puu, mitä kuiskasi korvaan?,
poskea vasten karhea kaarna,
huojui hiljaa tuulessa,
juuret syvällä mullassa,
keinutti mua mukana,
älä murehdi olet turvassa

Räpiköintiä


Toiset, arvokkaasti elämän virrassa lipuu,
minä se räpiköin,
pää on käynyt pinnan alla jo muutaman kerran,
ihan juuri sen verran,
keuhkoihin että,
sain melko pahasti vettä.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Pelon peikko


Pelon peikko,
epävarmuudesta kasvaa,
tietää milloin olet heikko,
rullaluistimiaan rasvaa,
helmassa takin kulkee,
odottamatta syöksyy esiin,
silmät kun siltä sulkee,
hyppää salaa juomavesiin.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Kevättä


Aurinko nitoo kultaista pantaa,
juoksee pitkin taivaanrantaa,
keväälle luvan tulla antaa.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Veden väki


Jäälasin läpi,
keväinen kulkija näki,
kuinka tanssi kilvan,
purossa veden väki,
aalloissa leikki Näkki,
kädessä talven tuulihäkki.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Enkeleitä


Rakkaita varten, taivaan isä
lähetä enkeleitä,
pieniä tai suuria,
ei sillä niin väliä,
kunhan niillä,
on suojelevat siivet,
voisi niillä reppu olla mukana,
johon laittaa muutama murhe,
kyllä sinne yksi mahtuisi,
tai ehkä useampi pieni,
sinne voileipien ja maitopullon viereen,
Luojalle mukaan vietäväksi.

Vallaton kevät aurinko


Talvi on joutunut siirtämään,
harmaan pitansa,
taivaankannen yltä,
vallaton kevät aurinko,
juoksee kodin joka soppeen,
paljastaa armotta tahrat ikkuna ruudulla,
pölykerroksen piirongin päällä.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Suru on mustavalkoinen

Mennyt viikko on ollut alakulon värittämä, pahasta  olosta on vaikea siirtyä "normaaliin" arkeen. Joten kirjoitan vielä surun värittämän runon, värittömästä surusta.


Tänään olen surullinen,
suru on mustavalkoinen,
taivaalta sataa nauloja,
valo on liian kirkasta,
suru on mustia nauhoja,
joissa pala puhdasta valkoista.

Eko hepuli ja runo ripuli


Siskolle iski eko hepuli
joka tarttui minuun,
voin nähdä aarteen,
kannessa kirpparin kirjan,
tai vanhoissa housuissa, naapurin Mirjan,
lisäksi iski runo ripuli
nyt voisin kirjoittaa kirjan langanpäistä,
kirkkaista kuulaista järvenjäistä,
tai pienen pienistä päätäistä.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Tuskaa, surua

Talven kylmässä viimassa,
poskilta putoilevat kyyneleet,
jäätyvät helmiksi huurteiseen maahan.



Toivon sydämeni pohjasta voimia, tukea ja jaksamista,
menehtyneen nuoren, omaisille, ystäville ja tuttaville.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Runo ukko


Törmäsin pieneen runo ukkoon,
jolla nyytissä avain riimi lukkoon,
jotain siitä tärskystä mulle jäi,
nyt aivot nimittäin,
ajattelee riimeittäin.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Korkeanpaikan kammoisen suuri lupaus


Ystävän tähden,
vaikka kuuhun lähden,
tai kiipeän puuhun,
siihen kamalan suureen,
johon kieloja kasvaa juureen.

"Potutusta"

On iloinen yllätys huomata, että voi muuttaa eilisen kiukun tämän päivän nauruksi. Huomaa että on kasvanut pienen askeleen ihmisenä, eikä sorru enää samanlaisiin arjen kiukku kuoppiin kuin aiemmin. Tästä seuraavasta voi silti löytää itsensä, ehkä joku toinenkin.
 
Alkaa napina,
naisen kapina,
eikö lopu lehden rapina?
ja sohvan natina?
Likaiset sukat pyykkiin viskaa,
nakkelee siinä kovasti niskaa,
ukosta tullut on kovin halju,
ei pelkästään puolikalju.
Seinään lentää tiskirätti,
olenhan sentään vielä nätti?
Aukaisee taas Se tv luukun,
antaisi edes pienen suukun.
Sanan säilä sinkoaa,
sohvalta takaisin kimpoaa
Ravaa niinkuin hurja tamma,
jalkaan tulee rasitusvamma,.
Kannattiko olla akka hurja?,
tuli siitä olo kurja,
paljastui mielen puoli nurja.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Vapaapäivä

Huomenna on vapaapäivä, joten sen kunniaksi.


Vapaapäivä,
ainakin puoleen päivään makaan,
sitten vasta kahvipannun lataan,
musiikkia hyvää kuuntelen,
vain asioita mukavia ajattelen,
puen sängyn ylle kauniin päiväpeiton,
keitän makoisan nakkikeiton,
itseäni kovasti hellin,
vielä iltapäivälläkin sängyllä kellin.