Tervetuloa runosivuilleni

Kirjoitan sinulle runon, vuoden jokaiselle päivälle, ilolle, ikävän häivälle,
niin ehkä meidän on helpompi kulkea,
uudet ovet avata,vanhat sulkea.



lauantai 31. heinäkuuta 2010

Fotaaja

Valokuvat odottavat ottajaa,
innokasta fotaajaa.
Veden kirkas kuvajainen,
kukka hento hunajainen.
Auringonkehrä kultainen,
pumpulipilvi valkoinen.

-Valokki-


tiistai 27. heinäkuuta 2010

Pimeästä valoon

Sisimpäni häkkilinnun,
vapaaksi päästän,
niin se voi lentää edelläni,
näyttää reitin,
pimeästä valoon.

-Valokki-


sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Viimeinen lomapäivä

Viimeinen lomapäivä.
Huomenna,
kesä juoksee aurinko kainalossa,
kumpareen taakse,
ennenkuin ehdin pihakeinuun.
Lähettää, pilven heittämään vettä,
väsyneeseen niskaani.
Silti se on laittanut,
kukkapenkin kukat, tuoksumaan huumaavasti.
Linnut, laulamaan iltakonsertin.
Eihän kesä kokonaan mene? Eihän?

-Valokki-


torstai 22. heinäkuuta 2010

Elämät, unohdettuja tarinoita

Elämät,
kasa sanomalehtiä haalistuneita,
unohdettuja tarinoita,
hetken ihmiskohtaloita.
Lukiessa järkytymme,
surullisia otsikoita.
Liian pian uhohdamme,
kuolleet, tarinat vieraiden,
surut tuntemattomien.

-Valokki-

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Hopeinen hipaisu


Hopeinen hipaisu ikkunaruudulla,
kuu uinuu, pilven polvella.
Varjot, ääneti liikkuvat,
varpaillaan lehvistöön hiipivät.
Utuharson helma, peltojen yllä.
Auringon valopunos, horisontissa kasvaa.
Hetken viipyvät sylikkäin, yö ja päivä.
-Valokki-


perjantai 16. heinäkuuta 2010

Metsä


Metsä, vihreä hiljainen huone,
suljen silmäni,
lakkaan olemasta.
Puhun samaa kieltä, puiden kanssa.
Pyörryttävän hetken, ymmärrän kaiken.
Kunnes todellisuus kutsuu takaisin ja 
unohdan.

-Valokki-


keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Päivät untako? vuodet, aika?

 Seuraavan runon kirjoitin työskennellessäni vuodeosastolla. 
Siellä näin ja tajusin, kuinka katoavaista aika ja ihmiselämä ovat.


Kuljen kevyesti, keväisen pellon laitaa,
aurinko siivilöityy hennon vihreiden kovun lehtien lomitse.
Lapsi juoksee polkua vastaan, nauraen huutaa "Äiti!"
Säpsähdän, herään,
valkoiset seinät piirtyvät kalpeina ympärillä,
jostain kaikuvat askeleet käytävällä,
menevät, tulevat.

Mikä päivä? kuukausi? vuodenaika?
Vielä eilen, kädet täynnä työtä,
jaloissa pienet lapset.
Aika, voimat eivät tahtoneet riittää.
Vai oliko se eilen?
Päivät kuin unen-näköä, vuodet, aika.
Milloin vanhenin?

Askeleet lähenevät, valo häikäisee, ottaa silmiin.
Joku vetää peiton, unenlämpöisen vartalon päältä,
liian äänekkäästi toivottaa "Hyvää huomenta!"

Kiireiset kädet, vieraat kädet, riisuvat, pesevät.
Ai! sattuu, nivelet eivät taitu.
Olen tullut niin kevyeksi, helposti siirtävät,
nuoret kädet, voimakkaat kädet,
ihmisen kuoren, vuoteen laidasta toiseen,
kohentavat tyynyn, peittelevät.

Askeleet kaikkoavat, tulee hiljaisuus.
samanlainen kuin kesäisen ukkosmyrskyn jälkeen.
Lämpö hiipii hiljaa takaisin, .. uni tulee, 
katoaa aika...

-Valokki-


lauantai 10. heinäkuuta 2010

Myrsky


Myrskyn ratsujen hopeiset kilvet,
tummassa ilmassa välähtää.
Raju ilma vaunuilla ajaa,
pilvien yllä, hurjaa ympyrää.
Kumoten vesitynnyrit Luojan,
kutsuen kaatosateen tuojan.

-Valokki-


torstai 8. heinäkuuta 2010

Lailla pienen perhosen


Lailla pienen perhosen,
voin liitää päivän kesäisen.
Taivaan pilvihattarat,
kauniit päivänkakkarat,
kuljen haistellen,
kesää maistellen.
-Valokki-


tiistai 6. heinäkuuta 2010

Kesää

Vene lipuu laiskasti vedessä,
kala ei ota enää onkeen.
Illalla paistamme saaliin,
neljä ahventa ja sipulia.
Lämmitämme saunan.

Auringossa kylpenyt vesi,
ottaa saunojan samettiseen syliin,
kantaa keveästi.
Koivunlehtien tuoksu viipyy iholla,
laskeva aurinko, kultaa saunapolun kulkijat.

-Valokki-