Tervetuloa runosivuilleni

Kirjoitan sinulle runon, vuoden jokaiselle päivälle, ilolle, ikävän häivälle,
niin ehkä meidän on helpompi kulkea,
uudet ovet avata,vanhat sulkea.



keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Keskellä valkeutta

Suon laidalla,
seison keskellä valkeutta, isoa äärettömyyttä
 tuulen lento piirtää kaaren taivaankanteen
jossain ilmaa halkoo hento siivenisku 
Hiljaisuus puhuu lempeästi,
asettuu viereen
yhdessä mittaamme taivaankannen
auringon viime säteet
katsomme kuinka tähdet sytyttävät valonsa
pimeyteen, yksi toisensa jälkeen
-Valokki-

6 kommenttia:

  1. Kiitos hienoista runoelämyksistä! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos koskettavasta runosta. Puit kauniisiin sanoihin suoelämyksen, aivan kuin olisit ollut mukanani taannoisella tarpomisretkellä läheisellä suolla. Koin juuri jotain tuollaista, en vain olisi osannut sitä kuvailla noin ihanalla tavalla.

    VastaaPoista
  3. Kati,
    kiitos positiivisesta kommentista.

    VastaaPoista
  4. TulentekijäTuikku,
    Rakastan noita isoja, laajoja suoalueita. Rauha kulkee niiden rannoilla. On tilaa hengittää, kuunnell sisintään.

    VastaaPoista
  5. Kuva korosti runon herkkää kauneutta, suo o talvella turvallinen hiihdellä.. kesällä täytyy tuntea jo aapan vaarat.. tämä sopii hyvin myös meditaatio runoksi. hiljaisuus asettuu viereen... siinä on herkkyys joka koskettaa..
    kaipaamme näitä hiljaisia hetkiä.. minulla on tapana ennen nukkumista upota hiljaisuuteen usein soitan taustalla rauhallista musiikkia. sillin nukkuu paremmin ja näkee ihmeellisiä unia..

    VastaaPoista
  6. aikatherine,
    Kaipaan myös hiljaisuutta, hiljaisuudessa pääsen lähemmäs itseäni. Pääsen rentoon oloon, yleensä luonnon keskellä yksin, siellä olen äärimmäisen onnellinen.

    VastaaPoista