Tervetuloa runosivuilleni

Kirjoitan sinulle runon, vuoden jokaiselle päivälle, ilolle, ikävän häivälle,
niin ehkä meidän on helpompi kulkea,
uudet ovet avata,vanhat sulkea.



lauantai 19. marraskuuta 2011

Epä-/toivon ääni

Sinä iltana tähdet satoivat alas,
putosin pimeyden spiraaliin,
oksalla lauloi kuollut lintu,
eilisen varjot,
   liukuivat huomisen ylitse,
kadottaen sen,
oli niin hiljaista,
osa minusta lakkasi olemasta,
pimeässä leijui näkymätön valo,
tyhjyydestä joku sanoi,
lempeästi nimeni.

Osallistun tällä runolla runotorstain haasteeseen ÄÄNIÄ
-Valokki-

10 kommenttia:

  1. Voimakas runo ja hyvin koskettava. Olet ajatellut hyvin syvälle. Hienoa. Jos sinä et tee runoteosta niin minä lakkaan edes ajattelemasta. Olet niin ihanan hyvä.

    VastaaPoista
  2. Rakas! silittää sen poskia,pikkusisko on niin kiitollinen sille lempeälle äänelle.

    VastaaPoista
  3. Melkein kuin minä, paitsi loppu olisi minulla ollut myös tuhoenteinen: 'tyhjyydestä, kukaan ei kutsunut minua', tai 'tyhjyydestä ei kuulunut 'rakas' tai 'pimeässä leijui näkymätön valo, alkavan yöni fortissimo.'

    Pidän 'tummista' runoista! Hyvä sinä!

    ***

    Blogissani on nyt kirja, joka kiinnostanee sinua. Löydät sieltä myös kirjoittajan blogiin. Linkitin sinut arvosteluuni.

    Mukavaa marrasviikon jatkoa!

    VastaaPoista
  4. aikatherine,
    Runokirjan julkaiseminen on kyllä haaveeni, jonka toivon mukaan saan toteuttaa. Tämä runo kertoo surusta ja toivottomuudesta, mutta myös toivosta.

    VastaaPoista
  5. Valoru,
    kiitos rakas sisko, "lempeä ääni" on lohduttanut minua paljon.

    VastaaPoista
  6. Leena Lumi,
    Kiitos sinulle:)
    Olen kirjoittanut aika paljon "tummia runoja", niillä saa mustat pilkut mielestä pois. Suurimpaankin epätoivoon tahdon sisällyttää toivon ja positiivisuuden kipinän, runoissakin.

    VastaaPoista
  7. Tietysti julkaiset runokirjan, sitten kun sinusta tuntuu että niitä on eheä kokonaisuus. Omista kuvistasi siihen tulisi hyvä kuvitus. Kysymys lienee vain kustannuksista. Luulisin että hyvälaatuisten kuvien painaminen olisi kalliinpaa, vaan en tiedä kuinka se on nyt digiaikaan. Rakastavaa kannustusta.

    VastaaPoista
  8. Seijamarjatta,
    KIITOS, kannustuksesta. Uskon enemmän haaveisiini, jos joku muukin uskoo niihin. Aion koota joitain runojan ja lähettää niitä eri kustantajille, saas nähdä miten käy.

    VastaaPoista
  9. Miten surullinen tunnelma...
    Sinisyys lohduttaa tunnelmaa,
    kantaa sitä kohti valoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetkittäinen epätoivo, ei vie mukanaan niin kauan kun haluaa nähdä valon.

      Poista