Tervetuloa runosivuilleni

Kirjoitan sinulle runon, vuoden jokaiselle päivälle, ilolle, ikävän häivälle,
niin ehkä meidän on helpompi kulkea,
uudet ovet avata,vanhat sulkea.



torstai 29. joulukuuta 2011

Pelon askeleet

Minä kuulen ne,
näen, vaikka en haluaisi,
painaumina hangella,
kuuraisilla heinillä,
pelon askeleet,
ne odottavat,
kulkevat mieleni reunoilla,
imevät hiljaa voimiani,
sitovat iloiset ajatukseni.
Varastavat elämäni.
-Valokki-

6 kommenttia:

  1. Kiitos tunteitani läikäyttelevästä runosta ja siihen sopivasta surullisesta, mutta niin kauniista kuvasta.

    Rikasta luomisen intoa ja Hyvänolon vuotta 2012 Sinulle Valokki!

    VastaaPoista
  2. Uskomattoman alakuloinen ja surullinen runo. Kuvan kauneus lisää tunnelmaa, antaen kuitenkin toivoa paremmasta. Tähdet, ne loistavat...:)

    VastaaPoista
  3. Oih hus pois Valokkia sitomasta... <3

    VastaaPoista
  4. Kauniisti muotoiltu hienot ajatukset!

    Voi tuota pelkoa, sillä tuntuu olevan niin paljon voimaa, minussa ja maailmassa. Silti, ei niin pitäisi olla, mitä pitäisi tehdä, mitä oivaltaa, että huomaisi sen olevan harha vain??

    VastaaPoista
  5. Liplatus,
    Pitsit sekaisin,
    Una,

    elämässä on välillä aikoja, jolloin kaikki tuntuu vaikeammalta. Usein se on monien asioiden summa, mieli painaa silloin välillä kivirepun lailla. Onneksi voin kirjoittaa runoja, siirtää niihin osan painolastista. Niin on helpompaa selvitä vaikeista päivistä.

    VastaaPoista
  6. Kiki,
    pelko ottaa vallan huomaamatta, kasvaa ja vahvistuu. Pelko sitoo paikoilleen ja ahdistaa kykenemättömäksi tehdä oikeanlaisia päätöksiä elämässä. Pitäisi osata vain heittäytyä, luottaa siihen, että kaikki tapahtuu mitä tahdon ja mikä on minulle tarpeen. Sanoit osuvasti, pelko on vain mielen harhaa, pelosta lähtevä toiminta vie väärään suuntaan ja estää positiivisten energioiden kulkua. Yritetään olla pelottomia, rohkeita ja luottavaisia, vaikka se olisi vaikeaakin.

    VastaaPoista