Tervetuloa runosivuilleni

Kirjoitan sinulle runon, vuoden jokaiselle päivälle, ilolle, ikävän häivälle,
niin ehkä meidän on helpompi kulkea,
uudet ovet avata,vanhat sulkea. © Asta Gyldén-Lahtinen



maanantai 22. lokakuuta 2012

Kauan surua kantoi



Varjojen hän antoi
luokseen kutsua
kauan surua kantoi
ei tahtonut ois luopua
vaikka toisin vannoi
lopulta halusi vain nukkua

Uni, ei se ollut suloista
leijumista murheista
puhdasta tai valkoista
luopumista taakoista

Se oli kipua ja itkua
lohdutonta huutoa
itkeviä rakkaita

Aja taaksepäin jos
kääntää voisi
tekisi hän kaiken 
toisin

-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

12 kommenttia:

  1. Suurenmoista, tummaa tragediaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Valokki osuvista sanoistasi, noin se herkästi kivussa tapahtuu.
    Runosi on kaunis ja lohdullinen.

    VastaaPoista
  3. Siitä tuli kaunis,,,,surusta syntynyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, surua voi katsella jo etäältä rauhallisin ja toiveikkain mielin.

      Poista
  4. Eksyin ensimmäistä kertaa sivullesi ja olen siitä iloinen. Kauniita ja koskettavia runoja, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Viivu, tervetuloa runojeni pariin. Tässä välillä on ollut vähän taukoja runojen julkaisemisessa. Blogissani on runoja ilosta ja surusta ja vaikka pullan murusta. Siis laidasta laitaan.

      Poista