Unelmilla
riipun reunassa elämän
toiveilla itseni aikaan kiinnitän.
Tuhannet kuut olen kulkenut,
saapumatta mihinkään
alati
matkannut
yöt loputtomat olen etsinyt
perille koskaan
en
silti löytänyt.
Nyt nukkuvat
aurinkomeren rannat
niihin tahtoisin upota
kanssasi öihin
yhdessä vajota
pimeys ympärillä
yö jonka toivon
kestävän
tämän ajan eliniän ylittävän.
Yössä
kuuntelen laulajaa runojen
kunnes aikojen lopussa
pysätyy
virta sanojen.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti