Luulin jo runoukon kadonneen
juosseen pois riimilukkoineen
mun kiireet oli sen varpaat tallanneet
ylös pihakuuseen ajaneet
Siellä se istui ja viiksiään vahasi
huusi, "kiireelle uhraa aikasi
kiire muuttuu tavaksi pahaksi
aikaa ei kannata muuttaa rahaksi"
Silloin kiireelle kyytiä annoin
ulos sen laukut talosta kannoin
ajoin laskemaan kuusen neulasia
satamaan ihastelemaan veneen keulasia.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen
