Tervetuloa runosivuilleni

Kirjoitan sinulle runon, vuoden jokaiselle päivälle, ilolle, ikävän häivälle,
niin ehkä meidän on helpompi kulkea,
uudet ovet avata,vanhat sulkea. © Asta Gyldén-Lahtinen



torstai 24. kesäkuuta 2021

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Älä koskaan

  ©Asta Gyldén-Lahtinen

sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

perjantai 4. kesäkuuta 2021

Öiset hetket

Unettomana yönä kuuntelen hengitystäsi. Löystyneet kitapurjeesi hakkaavat hurjasti. Ne saavat aikaan metallisen nousevan ja laskevan pauhun joka muuttuu lopulta nelitahti moottorin ääneksi. Tätä olen odottanut!

Kerään vatsamakkarani, oion silmäpussini ja asetan pullonpohjalasit kuminauhalla tiukasti päähäni.Otan pimeässä ympäriltäsi kiinni, etten putoa kyydistä kun kaasutamme hiukset hulmuten ja yöpaidan helmat lepattaen Harrikalla höyhensaarille.

Sanoivat, että sinulla on uniapnea, antoivat alipainemaskin, vaimensivat kitapurjemoottorin. Öistäni tuli tylsät hiljaiset tunnit, joita seinäkellon sekunnit hakkaavat valmiiiksi.

Useiden pitkien öiden jälkeen maskin kuminauhat löystyvät. Hengityksesi saa aikaan viheltävän kimeän äänen, joka vuorottelee laitteen pumppaavan surinan kanssa. 

Katson sinua hämärässä, näytät ihan suihkarin lentäjältä ja kaljusi kiiltävältä nahkakypärältä!.Otan sinua kädestä kiinni, että pysyn mukana.

Katuvalot heijastavat seinälle kiitoradan, kun syöksymme tähtikirkkaalle yötaivaalle. 

-Valo Ki- ©Asta Gyldén-Lahtinen

sunnuntai 30. toukokuuta 2021

lauantai 22. toukokuuta 2021

Punainen kimono

Olen julkaissut tämän runon jo aiemmin, 
mutta se oli siirtynyt jostain syystä luonnostilaan?
Alkuperäisen tekstin, inspiraation synnystä runoon kadotin myös,
aiheen runoon sain Leena Lumen blogista.
Laitan nyt tämän runon uudelleen tähän.
Rakkautta ja lämpimiä sydämenlyöntejä kaikille!
 

Punainen kimono
ojensit sen lahjaksi
silmissäsi kaipaus ja lämpö
punainen kimono
pehmää silkkiä
kuin äänesi kertoessasi ikäväsi
se ylläni
punaisessa silkissä
lämpimät sydämen lyöntisi
kulkevat ihollani
ympäröivät minut rakkaudellasi

-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen



sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Onnellista elämää

  Kojulle jossa myydään 
onnellista elämää on pitkä jono 
kun lopulta on sinun vuorosi 
ei ole lainkaan varmaa 
mitä saat. 
 
Jos osaat astua jonon sivuun 
katsella ylös taivaalle 
ja syvälle sisimpääsi 
voit varmimmin löytää jotain aitoa 
Kysy itseltäsi,  
mikä on sinulle onnellista elämää?.

-Valo Ki-

 ©Asta Gyldén-Lahtinen

tiistai 11. toukokuuta 2021

Matkaaja

 

Seitsemän meren tuulet hiuksissa

olen taivaltanut
Korkeimmalla vuoren huipulla
maailmojen yli katsonut
Universumin syliin
tähtien taakse nukahtanut
Olen ikuinen matkaaja
  ajasta toiseen vaeltaja

-Valo Ki

© Asta Gyldén-Lahtinen

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Nukkuvat aurinkomeren rannat

Unelmilla
riipun reunassa elämän
toiveilla itseni aikaan kiinnitän.
Tuhannet kuut olen kulkenut,
saapumatta mihinkään
alati matkannut
yöt loputtomat olen etsinyt
perille koskaan
en silti löytänyt.

Nyt nukkuvat
aurinkomeren rannat
niihin tahtoisin upota
kanssasi öihin
yhdessä vajota
pimeys ympärillä
yö jonka toivon kestävän
tämän ajan eliniän ylittävän.

Yössä kuuntelen laulajaa runojen
kunnes aikojen lopussa
pysätyy virta sanojen.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen


 

keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Muisto


Pehmoiset laineet
hivelevät jalkoja
auringossa kylpenyt vesi
on lempeä.
Valo kuljettaa
kultaisia lastuja laineilla
jään hetkeen
jossa valkoiset lumpeet
keinuvat unettavasti
rantahiekka on lämmintä
iltaan asti.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

lauantai 24. huhtikuuta 2021

Omenapuun alla

 Kevyttä kesäistä yläpilveä
omenapuun alla, riippukeinussa
tuuli palmikoi hiuksiani
lämpömittari  hikoilee
seinustalla iltapäivän
auringossa  

-Valo Ki- 

© Asta Gyldén- Lahtinen

 


keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Kevät

Poimin hetkiä

räystäältä jääpuikosta
löydän vesipisaran
johon on kätketty jotain 

Valo!

Poimin hetkiä
aurinko ajaa takaa
viimeisiä jääkiteitä
juoksuttaa lumia puroiksi 

Vesi !

Poimin hetkiä
poutapilviä taivaalta
sinen silmiini tallennan
hengitän lämpimän tuulen 

Tuoksut!

Poimin hetkiä,
valo lävistää
kirkkaalla keihäällä
pysähtyneen hämärän
Kevät!

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

lauantai 27. lokakuuta 2018

Silloin olin kokonainen

Olin kuun hopeisella sillalla
illalla kun pimeys kietoutui ylle
hiljaisuus kaiken täytti
näytti aika seisahtuneen
pysähtyneen hetken sisällä
 olin kokonainen
-Valo-Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

perjantai 27. toukokuuta 2016

Sydämet

Eheät sydämet
ovat todella harvinaiset
hyvin korjatulla pärjää kyllä
 sellainen on mulla
sydämellä sideharso yllä
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Huojuvien tuulien talossa

Huojuvien tuulien talossa
menneiden päivien laulut
kulkevat hennossa valossa
pieni häikäisevä sävel
lohduton nuotti
kulkevat rinnakkain
 tyhjissä huoneissa
 
Aika hipaisee
 yksinäistä ikkunaa
valoa harmaalla hirrellä
huojuvien tuulien talossa
mennyt aika asuu   
-Valo Ki
© Asta Gyldén-Lahtinen 

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Mittatilausakka

Olisin minä ollut
kainaloon sopiva
mittatilausakka
Siihen olisin käpertynyt
Sinulle täydellinen pakka
Painanut korvan
lämpimälle iholle
kuunnellut sydämen lyönnit
Et sinä minua halunnut
pois luotasi työnnit.
-Valok Ki
© Asta Gyldén-Lahtinen

torstai 20. maaliskuuta 2014

Unetonta unta

Mielen reunalla istuu pieni otus
joka käsiään yhteen taputtaa
sormiansa naksuttaa
en nukutuksi saa
joku olkapäällä veisaa
niin tehdä ei saa
kun yritän nukahtaa.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen
 

maanantai 11. marraskuuta 2013

Unen kehrääjä

Leijun keskellä syvää sineä, olo on niin hyvä, keveä. Jostain kulkee editseni värein loistava kaari leveä. Tiukuja, tiukuja olen uneen liukuja.

Kaarella istuu pieni valkotukkainen hahmo rukki edessään. Hentojen sormien lomitse tanssii utuinen hopeinen nauha. Se on niin kaunis.”Unen kehrääjä” kuiskaa pieni valohahmo olkapäälläni.Voin nähdä nauhan kauniit sävyt kun se kiertyy välkehtiväksi vyyhdiksi. Osa nauhasta muuttuu tummaksi, lähes mustaksi.Unen kehrääjä nappaa nopeasti pienet kiiltävät sakset jotka kilahtavat vain kerran ja tumma osa nauhasta leijailee siniseen tyhjyyteen.
”Painajaisia, huolia” Kuiskaa valohahmo.

Unen kehrääjä katsahtaa minuun pienillä lähes mustilla silmillään, joissapilkahtaa hetken hyväntahtoisuus. Hän ojentaa minulle hopeisen välkehtivän vyyhdin, sanoen.”Ole hyvä, opi lukemaan sitä niin voit tehdä ehkä toisenlaisia valintoja”Tarkastelen vyyhtiä ymmälläni, kun katson nauhaa tarkemmin voinnähdä siinä pieniä valoruutuja, joissa jokaisessa on kuvia.”Ne ovat uusia koottavia unia”, kuulen sanottavan. Suljen silmäni ja kuljetan nauhaa sormieni lomitse. Kuvat siirtyvät kirkkaina mieleeni. Ensin ne ovat epäjärjestyksessä. Kuvien tarina katkeilee välillä ja muuttuu sekavaksi. Lopulta vyyhdin luku alkaa onnistua ja pääsen mukaan uneen.
Leijun, leijun, näen pienen keijun…….

Kauniita unia kaikille!
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Menneet



Menneiden päivien reunat
haperaksi kuluneet
rullalle kääntyneet
kuvat kerran niin kauniit
pois kuluneet
värit kirkkaina loistaneet
ovat harmaiksi haalistuneet

 -Valo K-
© Asta Gyldén-Lahtinen

maanantai 22. lokakuuta 2012

Kauan surua kantoi



Varjojen hän antoi
luokseen kutsua
kauan surua kantoi
ei tahtonut ois luopua
vaikka toisin vannoi
lopulta halusi vain nukkua

Uni, ei se ollut suloista
leijumista murheista
puhdasta tai valkoista
luopumista taakoista

Se oli kipua ja itkua
lohdutonta huutoa
itkeviä rakkaita

Aja taaksepäin jos
kääntää voisi
tekisi hän kaiken 
toisin

-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Elementtien kutsu

Tule luokse tuulien tuoma,
nouse idästä ilman henki.

Tule luokse tulen voima,
etelästä elämänvalo.

Tule luokse veden tuoma,
lännestä vetehisten elon anto.

Tule luokse maan mannuilta,
pohjoisesta muhevan mullan voima.

Tulkaa luokse pyytävän,
kiertykää kehälle elämän.

-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen


keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Juhlaa

Näin vanhan korpin tutun
se kertoi kumman jutun.
Kuinka havun neulaset portin pielinä,
juhlii metsän kansa
koivun juuret soittimen kielinä
tanssii koloissansa.
 
Vaikka lumi pöllyää hangella
ei se yhtään haittaa
jatketaan tiukalla samballa
tanssi laulu maittaa.
Kun tanssi alkaa tihkaista,
syödään tikkaria pihkaista.

-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen


perjantai 24. helmikuuta 2012

Utulammella

Unessa tanssin keveästi 
utulammella
keijuja on oksat täynnä
 vanhalla tammella.

Unikeijujen häissä
 on kirkkaita valoja
heinien päissä.
Hiljaa lausutaan 
ajan saloja
kuiskitaan kauniita
rakkausvaloja.

Kaikkialla kultaisia
kastepisaroita
jään ihaillen katsomaan
ihmeitä noita.
Eihän vielä herätyskello soita?
 -Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

torstai 23. helmikuuta 2012

Ihmettelyä

On se ihme ettei tuolle tule veritulppaa
kumma kuinka sydän vielä pulppaa
Kaataa kurkusta alas olutta ja mäskiä
vehnäpullan päälle laittaa sentin läskiä
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen


maanantai 20. helmikuuta 2012

Tunnustus

Sain Susannalta blogista Sielunsolinaa tämän ihanan tunnustuksen.
Kiitos Susanna sinulle paljon.
Haluan lähettää tunnustuksen eteenpäin
blogeihin joista voi löytää kaunista
katseltavaa ja ajatusten kiehtovuutta.


sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Uneton ja holtiton

Lumipyryn jälkeen
hereillä vain minä
ja auraaja lumiaurassaan
 ajoi aitaa päin
puuroa parrassaan
minä sen näin
taitaa ajaa unissaan
pohtimaan sitä jäin
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen




tiistai 7. helmikuuta 2012

Merta rakastan


Merta niin rakastan,
kun näen ulapan
joka kerran
kuulen sen laulavan.
Kuiskaukset aaltojen.
rannalla kulkeneet,
vaahtopäät myrskyjen
kiville laskeneet.

Näen auringon,
maisemaa kultaavan,
mieleni ahdingon
kokonaan unohdan.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

perjantai 3. helmikuuta 2012

Jos valita saisin

Sain Aikatherinelta tällaisen haasteen.
Haasteena on kertoa, mitä valitsisi jos
saisi valita. Ihan mitä vain.
Mietin kauan valintoja, sekä valitsematta
jättämistä, joka on myös valinta.
Kirjoitin kuitenkin runo muotoon jotain
mitä valitsisin, jos valinta olisi vallassani.

Valita jos saisin,
valitsisin, että valita osaisin.
asioita oikeita,
en liian vaikeita 
väriä ja soikeita.
Valitsisin kaikille onnelliset päivät,
kaikkoamaan murheen häivät.

Valita jos saisin,
valitsisin
etten valita haluaisi
asioita vääriä,
hamuaisi maailman ääriä.
Valistisin katseet ystävälliset,
kaikille monet halaukset.

Valita jos saisin
eurot ja muut rahat
kokonaan lopettaisin,
kuten myös aikeet pahat.
Kiellettyjä olisi ketun nahat.

Valita jos saisin
valistsisin maailmanrauhan,
nälkäisiin suihin
puurokauhan.

Valita jos saisin
valitsisin rakkauden,
ilman sitä ei mitään ole ihminen.
-Valok Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

Lähetän haasteen eteenpäin
Kaarnikalle
Valorulle
RiittaSinikallehttp://romulyyli.blogspot.com/
Katriinalle


perjantai 20. tammikuuta 2012

Unen vaate

Unen vaate yllä,
ratsun askel kevyt.
kuun virtaava valo
liikkuu ympärillä.
hetken liito
toiseen aikaan
niin hento
taivaan kaarella
tähdenlento
-Valok Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Lupaus

Reunalla nuo kaksi,
huulillaan sanaton rukous,
rakkaus on putous,
yhteinen lupaus,
onnesta.
Osallistun tällä runolla runotorstain haasteeseen LUPAUS
-Valok Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

torstai 29. joulukuuta 2011

Pelon askeleet

Pelon askeleet
minä kuulen ne, näen 
vaikka en haluaisi
painaumina hangella
kuuraisilla heinillä
pelon askeleet
ne odottavat
kulkevat mieleni reunoilla
imevät hiljaa voimiani
sitovat iloiset ajatukseni.
Varastavat elämäni.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen


keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Tänään


Tänään, uuden huomisen rakennan
naulaan ja naputan
pahan olon pakettiin pakkaan
seinään  laitan riemun kapulan
murheellinen olemasta lakkaan.

-Valo Ki- 
© Asta Gyldén-Lahtinen

lauantai 19. marraskuuta 2011

Epä-/toivon ääni

Sinä iltana tähdet satoivat alas
putosin pimeyden spiraaliin
oksalla lauloi kuollut lintu
eilisen varjot
   liukuivat huomisen ylitse
kadottaen sen
oli niin hiljaista
osa minusta lakkasi olemasta
pimeässä leijui näkymätön valo
tyhjyydestä joku sanoi
lempeästi nimeni

Osallistun tällä runolla runotorstain haasteeseen ÄÄNIÄ
-Valokki-

torstai 17. marraskuuta 2011

Tunnustus


Sain Aikatherinelta tällaisen maukkaa tunnustuksen.
Kiitos ja nam.
Sitten haasteeseen jossa kerron 10 asiaa joista pidän/en pidä

1. Lempivärini: Minulla on niitä useita, sisustuksessa valkoinen ja bees.
Vaatteissa käytän paljon ruskeita sävyjä, sekä punaista.
Kaunein väri värinä on mielestäni turkoosi.

2. Lempieläimeni on ehdottomasti kotka, se on uljas ja vapaa,
upea lintu.

3. Onnennumeroni on varmasti 7, koska se on elämänopin numeroni
numerologiassa.

4. Lempijuomani on raikas puhdas vesi, jota muistan aina kiittää,
ennen kuin juon sen.

5. Facebook vai Twitter, noh ei kumpainenkaan. Varastavat aikani,
blogeissa kuljeskelukin lohkaisee ajasta välillä suuren osan.

6 .Mistä pidän: ystävyydestä, välittämisestä ja rakkaudesta.

7. Lahjojen saaminen vai antaminen. Antaminen, lahjassa täytyy olla myös
jokin kaunis ajatus takana,  se EI saa olla kallis, mutta ei myöskään krääsää.

8. Lempimuotoni: Onnellinen olomuoto

9. Lempipäiväni. Hyvä rauhallinen ja seesteinen päivä, jossa 
mausteena ripaus iloa, tunnelmaa ja kivoja tapahtumia.

10. Lempikukkani : Ruusu

Kiitän vielä Aikatherinea, tätä oli kiva tehdä.

Jätän tunnustuksen kaikille halukkaille,
napatkaa tästä mukaanne.
Iloista talven odotusta kaikille!
-Valokki-

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Paljaiden oksien takana talvi


Kuu kulkee kalpeana alastomien puiden takana
pilvet hipovat sen pintaa
hento kuura on kulkenut salaa ruohonkorsille
talvi kulkee maiseman reunoilla
 puhaltaa kylmää viimaa poskille
  kelmeässä valossa portaat syksyyn
uuden odotuksen kynnykselle astun varoen
paljaiden oksien takaa näen talven
pimeä ja hämärä kulkevat tummissa viitoissaan
vierellään valo, jolla hiukset jäähelmiä
silmissä ikijään kirkas kimalle 
 kuljettaa mukanaan lumihiutaleita ripotellen niitä hiljaa
vaiteliaana odottavan luonnon pintaan.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen


maanantai 8. elokuuta 2011

Valo liikkuu jossain

Valo liikkuu jossain,
ohjaa pimeässä kulkevaa
aamun utupisaran pinnalla
hento heijastus
 linnun sulkien kärjillä
 valon kirkkaat kiteet kulkevat
tulevat, tavoittavat, valaisevat
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen


perjantai 8. heinäkuuta 2011

Lahja


Sain aikatherinelta jo ennen juhannusta tällaisen ihanan valoa ja iloa tuovan lahjan.
Lähetänkin sen kaikille eteenpäin ja kiitän aikatherienea lämpimästi.
Se toi mukanaan juuri sopivasti valoa ja rakkautta, sekä iloa.
Tarvitsin niitä  kipeästi:)
Edellinen runo Valo syntyi lahjan saajan päässä.
Lahjan saannin jälkeen

torstai 23. kesäkuuta 2011

Valo

Auringosta
 sädeolennot ovat sukeltaneet 
viileään veteen vilvoittelemaan
niiden helmoista varisseet
 kirkkaat valotähdet
leijuvat veden pinnalla helisten
 
Poimin tähtiä
annan valon soljua
 sormieni lomitse
valo täyttää mielen
puhdistaa sisimpäni

Tulen keveäksi
leijun valossa valoksi
ruohon korsille
puiden lehdille
keinun pellon viljaville tähkille

Kuulen kuinka luonto laulaa
kiitos lauluaan valon voimalle.

-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen