Unen piirtäjät

Hämärässä unen säikeet

verkkaisen mielen pinnalla kulkevat

huomaamatta hiljaa silmät sulkevat

vievät tiedostamattoman holviin

siellä kaadetaan arvoituksia kolviin

kuvat oudot, kauniit esiin piirtävät

vain osan päivämieleen siirtävät.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Rannalla

Surenkorento

 on kyllästynyt vanhaan takkiinsa

heittänyt aaltojen vietäväksi

tuhannet kirkkaat valon kiteet

tanssivat vedessä kilpaa

voikukan nukkavauvat

matkustavat tuulen vaunuissa

uusiin koteihinsa

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Siivetön

Siivet oli

ainakin muistan niin

kun minut maailmaan lähetettiin

päivät kevyet liidin, uskoin unelmiin.

ilo kupli syvällä rinnassa

hymy välkehtihuulten pinnassa

Milloin ne leikattiin?

komeron kätköihin viikattiin.

Milloin lakkasin lentämästä

uskomasta unelmiin?

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Yksin

Silloin ihminen on yksin

kun hyttysen ininä

hämärässä
unen rajamailla

kuullostaa ystävälliseltä.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Enkeleitä?

Juuri kun olen nukahtamassa
vielä kun viimeinen valonkajo
kuvastuu luomien lävitse
jokin häilähtää ohitse
avaan silmäni
Mitään ei näy?
Enkä se olikin vain yksi niistä
 pienistä enkeleistä
jotka lentävät joka ilta tyynyillemme
vartioimaan untamme.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Elementeille

Kieputa, kierrä

sivele, hivele.

Kerää mukaan idän tuuli.

Loista, paista

lämmitä lempeästi.

Mukaan matkaan kääri etelän tuli.

Anna tasainen tie astua

hyvä alusta kasvaa.

Levätä, asua,  multava pohjoisen maa.

Kastele, pese, virkistä

sammuta palava jano.

Sametin pehmeä, raikas, virtaava lännen vesi.

-Valok Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kuuletko?

Kuuletko sen?

laulun keijujen

helkkeen hiljaisen

pienten tiukujen.

-Valok Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Norovirus

Vatsaa vääntää

ylösalaisin kääntää

jalat tärisee

peppu pärisee

pytylle hyökkää

hirveesti yökkää.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen