Tervetuloa runosivuilleni

Kirjoitan sinulle runon, vuoden jokaiselle päivälle, ilolle, ikävän häivälle,
niin ehkä meidän on helpompi kulkea,
uudet ovet avata,vanhat sulkea. © Asta Gyldén-Lahtinen



torstai 25. helmikuuta 2010

Suru




On hetkiä jotka on kestettävä yksin
joissa kukaan toinen ei voi auttaa
kestettävä ja toivottava
että suru hellittäisi puristavan otteensa
aika käärisi tuskan pehmoiseen harsoon
ettei se raastaisi sisintä rikki.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

perjantai 19. helmikuuta 2010

Tuuli ja vesi


Veden pinnalla
kevyet askeleet tuulen
vain hipaisten kuljetut
tervehtivät tuuli ja vesi
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

torstai 18. helmikuuta 2010

Tänään satoi lunta



Tänään satoi lunta
pieninä varovaisina hippuina
kultaisena hauraana harsona
auringonsäteiden saattelemana
laskeutuivat arasti lumelle
outoon maailmaan tulleet.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Anteeksianto


Joka päivä itselleen, rakkailleen
ystävilleen tulee antaa anteeksi
muuten kauna kiertyy
pään ympärille vanteeksi.
Ihmiselle yhtä vahingollista on viha
kuin oikein rasvainen possun liha.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

tiistai 16. helmikuuta 2010

Kriitikon reposteltavana

Olin jo kauan kirjoittanut runoja  ennen kuin uskalsin näyttää niitä muille. Vähän siskoille vilauttelin varovasti, mutta sitten uskaltauduinn lähettämään nipun kriitikolle arvioitavaksi. Noo, runo nippujen sivuilla oli kommentteja, joitain plussia ja joitain huutomerkkejä, käytin liikaa mahtipontisia adjektiiveja ja kuluneita riimipareja. Hän käski myös miettiä kenelle oikein kirjoitan. Jaksaako ketään ventovierasta kiinnostaa maailmaa suurempi sydämen tuska, henkilökohtainen murheeni tai kokemani menetys. Oijoi!
Kesti hetken ennenkuin suostuin vähän muokkaamaan niitä, sillä olivathan ne sellaisenaan minun omia. Mutta seuraava pätkä putkahti muokkausten lomassa.

Riisun runoista turhat riimit
mahtipontiset adjektiivit
tuleeko niistä kauniit, keveät
joilla siivet on vahvat, leveät
päästäkseen kauaksi ihmisten mielille
jäädäkseen soimaan useille kielille.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Runot tulevat kun tahtovat

Aamun hämärässä
hiipivät runon riimit
lämpöisen peittoni alle
Kun sytytän valon
ne hyppäävät lattialle
en tiedä mistä ne löydän
näen vain tyhjän yöpöydän.

-Valo Ki-

© Asta Gydén-Lahtinen

 

maanantai 15. helmikuuta 2010

Uuden uutukainen runokontti

Olen jo kymmeniä vuosia kirjoittanut kaikenlaista luritusta, lähinnä omaksi ilokseni. Nyt voisin laittaa tänne joitakin, jos vaikka niistä olisi muillekkin jotain iloa. Ethän kopioi runojani ilman lupaani Kiitos!