Sadepisaroiden sormet

Sadepisaroiden tuhannet sormet

ikkunalaudalle rummuttaa

ne kauniin soinnun aikaan saa

ne kertovat salaista tarinaa

jossa on paljon asiaa

laulavat hiljaista lauluaan

johon on helppo nukahtaa

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tarinan jakajan talossa

Tarinan jakajan talossa

istun pehmessä valossa

sanoja verkkaan kirstusta antaa

minun on tehtävä esille kantaa.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kesä sunnuntai

Pulleat turhamaiset pilvet

peilaavat pyöreitä muotojaan

tyynen järven peilipinnasta

koko pitkän päivän

 

Väsynyt tuuli 

on istunut suon laitaan

kanervien sekaan

keräämään voimia

 

Aika lipuu verkkaisesti

aurinko on seisahtanut taivaalle

odottamaan seuraavaa pilveä.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Siiviksi sormeni sulivat

Kuu 

asetti hopeisen tähden otsalleni

siiviksi sormeni sulivat

kevyeksi muutuin

pilvet lähelle tulivat

 

Aamulla 

tyynyllä kaksi simpukkaa

ja merenranta hiekkaa

höyheniä lattialla

paljaan jalan alla.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ilta

Pimeys on tullut

talo huokailee, naksahtelee

yön asettuessa räystäälle istumaan.

Kuuntelemaan talon tarinoita

outoja jorinoita.

 

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen