Sisäistä pohdintaa

 

©Asta Gyldén-Lahtinen

Kaikki mitä rakastan

 

Tyynellä rannalla

 

Punainen kimono

Olen julkaissut tämän runon jo aiemmin, 

mutta se oli siirtynyt jostain syystä luonnostilaan?

Alkuperäisen tekstin, inspiraation synnystä runoon kadotin myös,

aiheen runoon sain Leena Lumen blogista.

Laitan nyt tämän runon uudelleen tähän.

Rakkautta ja lämpimiä sydämenlyöntejä kaikille!

 

Punainen kimono

ojensit sen lahjaksi

silmissäsi kaipaus ja lämpö

punainen kimono

pehmää silkkiä

kuin äänesi kertoessasi ikäväsi

se ylläni

punaisessa silkissä

lämpimät sydämen lyöntisi

kulkevat ihollani

ympäröivät minut rakkaudellasi

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Onnellista elämää

  Kojulle jossa myydään 

onnellista elämää on pitkä jono 

kun lopulta on sinun vuorosi 

ei ole lainkaan varmaa 

mitä saat. 

 

Jos osaat astua jonon sivuun 

katsella ylös taivaalle 

ja syvälle sisimpääsi 

voit varmimmin löytää jotain aitoa 

Kysy itseltäsi,  

mikä on sinulle onnellista elämää?.

-Valo Ki-

 ©Asta Gyldén-Lahtinen

Matkaaja

 

Seitsemän meren tuulet hiuksissa

olen taivaltanut

Korkeimmalla vuoren huipulla

maailmojen yli katsonut

Universumin syliin

tähtien taakse nukahtanut

Olen ikuinen matkaaja

  ajasta toiseen vaeltaja

-Valo Ki

© Asta Gyldén-Lahtinen

Nukkuvat aurinkomeren rannat

Unelmilla
riipun reunassa elämän
toiveilla itseni aikaan kiinnitän.
Tuhannet kuut olen kulkenut,
saapumatta mihinkään
alati matkannut
yöt loputtomat olen etsinyt
perille koskaan
en silti löytänyt.

Nyt nukkuvat
aurinkomeren rannat
niihin tahtoisin upota
kanssasi öihin
yhdessä vajota
pimeys ympärillä
yö jonka toivon kestävän
tämän ajan eliniän ylittävän.

Yössä kuuntelen laulajaa runojen
kunnes aikojen lopussa
pysätyy virta sanojen.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen