Paljaiden oksien takana talvi

Kuu kulkee kalpeana alastomien puiden takana

pilvet hipovat sen pintaa

hento kuura on kulkenut salaa ruohonkorsille

talvi kulkee maiseman reunoilla

 puhaltaa kylmää viimaa poskille

  kelmeässä valossa portaat syksyyn

uuden odotuksen kynnykselle astun varoen

paljaiden oksien takaa näen talven

pimeä ja hämärä kulkevat tummissa viitoissaan

vierellään valo, jolla hiukset jäähelmiä
silmissä ikijään kirkas kimalle 

 kuljettaa mukanaan lumihiutaleita ripotellen niitä hiljaa

vaiteliaana odottavan luonnon pintaan.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Syksy

Kultaisia lehtiä sataa kasvoilleni

tuulella viitassaan viesti talvelta

syksy kutoo kiireellä

kirkkaan kirjavaa mattoa

lehdistä kotipolulleni

sitä myöten on helpompi astella

tulevaan talveen.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Syksyiset haikeat lähdöt

Pian on aika jälleen hyvästellä lintuystävät. Ottaa vastaan viileys ja tummuva hämärän aika.

Aina se saa aikaan pienen haikeuden tunteen, josta seuraava runoni kertoo.

Laskeva aurinko

purppurana taivaan rannassa

syyspakkaset jäähelminä

suomättäiden heinissä

kudelmina puiden oksilla

yksinäisen joutsenen huuto

jää leijumaan viilenevään iltaan

Kurjet menivät jo eilen

pitkänä katkeamattomana nauhana

kadoten hiljaa horisonttiin

nämä joka syksyiset haikeat lähdöt

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ajan pyörä

Ajan pyörä kääntyy

ratas naksahtaa

pian kukat jäätyy

luonto uneen nukahtaa.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Väistyvää talvea kiitän

Väistyvää talvea kiitän
pitkistä uneliaista päivistä
tunneista hiljaisen hämärän

useista pimeistä hetkistä

Tervehdin sinua valo
aurinko toivon tuoja
sytytä sisäinen palo
uuden elämän luoja.
-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Vallaton kevätaurinko

Talvi on joutunut siirtämään
harmaan pitansa
taivaankannen yltä
vallaton kevät aurinko
juoksee kodin joka soppeen
paljastaa armotta tahrat ikkuna ruudulla
pölykerroksen piirongin päällä

-Valo Ki-

© Asta Gylden-Lahtinen

Vapaapäivä

Huomenna on vapaapäivä, joten sen kunniaksi.

Vapaapäivä

ainakin puoleen päivään makaan
sitten vasta kahvipannun lataan
musiikkia hyvää kuuntelen
vain asioita mukavia ajattelen
puen sängyn ylle kauniin päiväpeiton
keitän makoisan nakkikeiton
itseäni kovasti hellin
vielä iltapäivälläkin sängyllä kellin.

 

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen