Kuu kulkee kalpeana alastomien puiden takana
pilvet hipovat sen pintaa
hento kuura on kulkenut salaa ruohonkorsille
talvi kulkee maiseman reunoilla
puhaltaa kylmää viimaa poskille
kelmeässä valossa portaat syksyyn
uuden odotuksen kynnykselle astun varoen
paljaiden oksien takaa näen talven
pimeä ja hämärä kulkevat tummissa viitoissaan
vierellään valo, jolla hiukset jäähelmiä
silmissä ikijään kirkas kimalle
silmissä ikijään kirkas kimalle
kuljettaa mukanaan lumihiutaleita ripotellen niitä hiljaa
vaiteliaana odottavan luonnon pintaan.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen