Siivet oli
ainakin muistan niin
kun minut maailmaan lähetettiin
päivät kevyet liidin, uskoin unelmiin.
ilo kupli syvällä rinnassa
hymy välkehtihuulten pinnassa
Milloin ne leikattiin?
komeron kätköihin viikattiin.
Milloin lakkasin lentämästä
uskomasta unelmiin?
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen
