Tervetuloa runosivuilleni

Kirjoitan sinulle runon, vuoden jokaiselle päivälle, ilolle, ikävän häivälle,
niin ehkä meidän on helpompi kulkea,
uudet ovet avata,vanhat sulkea. © Asta Gyldén-Lahtinen



torstai 29. joulukuuta 2011

Pelon askeleet

Pelon askeleet
minä kuulen ne, näen 
vaikka en haluaisi
painaumina hangella
kuuraisilla heinillä
pelon askeleet
ne odottavat
kulkevat mieleni reunoilla
imevät hiljaa voimiani
sitovat iloiset ajatukseni.
Varastavat elämäni.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen


keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Tänään


Tänään, uuden huomisen rakennan
naulaan ja naputan
pahan olon pakettiin pakkaan
seinään  laitan riemun kapulan
murheellinen olemasta lakkaan.

-Valo Ki- 
© Asta Gyldén-Lahtinen

lauantai 19. marraskuuta 2011

Epä-/toivon ääni

Sinä iltana tähdet satoivat alas
putosin pimeyden spiraaliin
oksalla lauloi kuollut lintu
eilisen varjot
   liukuivat huomisen ylitse
kadottaen sen
oli niin hiljaista
osa minusta lakkasi olemasta
pimeässä leijui näkymätön valo
tyhjyydestä joku sanoi
lempeästi nimeni

Osallistun tällä runolla runotorstain haasteeseen ÄÄNIÄ
-Valokki-

torstai 17. marraskuuta 2011

Tunnustus


Sain Aikatherinelta tällaisen maukkaa tunnustuksen.
Kiitos ja nam.
Sitten haasteeseen jossa kerron 10 asiaa joista pidän/en pidä

1. Lempivärini: Minulla on niitä useita, sisustuksessa valkoinen ja bees.
Vaatteissa käytän paljon ruskeita sävyjä, sekä punaista.
Kaunein väri värinä on mielestäni turkoosi.

2. Lempieläimeni on ehdottomasti kotka, se on uljas ja vapaa,
upea lintu.

3. Onnennumeroni on varmasti 7, koska se on elämänopin numeroni
numerologiassa.

4. Lempijuomani on raikas puhdas vesi, jota muistan aina kiittää,
ennen kuin juon sen.

5. Facebook vai Twitter, noh ei kumpainenkaan. Varastavat aikani,
blogeissa kuljeskelukin lohkaisee ajasta välillä suuren osan.

6 .Mistä pidän: ystävyydestä, välittämisestä ja rakkaudesta.

7. Lahjojen saaminen vai antaminen. Antaminen, lahjassa täytyy olla myös
jokin kaunis ajatus takana,  se EI saa olla kallis, mutta ei myöskään krääsää.

8. Lempimuotoni: Onnellinen olomuoto

9. Lempipäiväni. Hyvä rauhallinen ja seesteinen päivä, jossa 
mausteena ripaus iloa, tunnelmaa ja kivoja tapahtumia.

10. Lempikukkani : Ruusu

Kiitän vielä Aikatherinea, tätä oli kiva tehdä.

Jätän tunnustuksen kaikille halukkaille,
napatkaa tästä mukaanne.
Iloista talven odotusta kaikille!
-Valokki-

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Paljaiden oksien takana talvi


Kuu kulkee kalpeana alastomien puiden takana
pilvet hipovat sen pintaa
hento kuura on kulkenut salaa ruohonkorsille
talvi kulkee maiseman reunoilla
 puhaltaa kylmää viimaa poskille
  kelmeässä valossa portaat syksyyn
uuden odotuksen kynnykselle astun varoen
paljaiden oksien takaa näen talven
pimeä ja hämärä kulkevat tummissa viitoissaan
vierellään valo, jolla hiukset jäähelmiä
silmissä ikijään kirkas kimalle 
 kuljettaa mukanaan lumihiutaleita ripotellen niitä hiljaa
vaiteliaana odottavan luonnon pintaan.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen


maanantai 8. elokuuta 2011

Valo liikkuu jossain

Valo liikkuu jossain,
ohjaa pimeässä kulkevaa
aamun utupisaran pinnalla
hento heijastus
 linnun sulkien kärjillä
 valon kirkkaat kiteet kulkevat
tulevat, tavoittavat, valaisevat
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen


perjantai 8. heinäkuuta 2011

Lahja


Sain aikatherinelta jo ennen juhannusta tällaisen ihanan valoa ja iloa tuovan lahjan.
Lähetänkin sen kaikille eteenpäin ja kiitän aikatherienea lämpimästi.
Se toi mukanaan juuri sopivasti valoa ja rakkautta, sekä iloa.
Tarvitsin niitä  kipeästi:)
Edellinen runo Valo syntyi lahjan saajan päässä.
Lahjan saannin jälkeen

torstai 23. kesäkuuta 2011

Valo

Auringosta
 sädeolennot ovat sukeltaneet 
viileään veteen vilvoittelemaan
niiden helmoista varisseet
 kirkkaat valotähdet
leijuvat veden pinnalla helisten
 
Poimin tähtiä
annan valon soljua
 sormieni lomitse
valo täyttää mielen
puhdistaa sisimpäni

Tulen keveäksi
leijun valossa valoksi
ruohon korsille
puiden lehdille
keinun pellon viljaville tähkille

Kuulen kuinka luonto laulaa
kiitos lauluaan valon voimalle.

-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen


sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Sanoista tyhjää

Päässä sanoista tyhjää
mielen nurkassa
joku tavu nyhjää
menikö runo hukkaan
sylkäistyssä purkassa?
 tarttuiko se tuulen tukkaan?

Pelkkää kolinaa
ei sanojen suloista solinaa
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Pussit

Kun kaapit täyttyvät kannetaan ylimääräiset kirpparille.
Sisimmässä voi myös tulla ahdasta..
-.......-
Sydän ääriään myöten täynnä.
mitä nyt tekisin?
Voisin neuloa vaikka pusseja
käyttäisn myös tusseja
voisin pussittaa 
halauksia, rakkautta, iloa
kirjoittaisin pussin kylkeen
montako kiloa
yksinäisille antaisin
lohduttomille kantaisin

vastalahjaksi 
jos hymyn saisin
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

lauantai 21. toukokuuta 2011

Pienet punaiset pillerit

 
--::::::--

Pienet punaiset pillerit
särkyneen mielen kainalosauvat
niiden avulla voi astella hitaasti
pienin askelin
parempaan huomiseen
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen


torstai 19. toukokuuta 2011

Suolaista

 Aina yhteiselo oman armaan kanssa ei ole onnen auvoa.
Tunteet voivat "välillä" kuumeta kiehumispisteeseen
-
Mitä minä teen miehellä tuollaisella?
kuin keitolla liian suolaisella
ei munuaisetkaan tästä tykkää
 korvistakin jo savua lykkää
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Äidin tuska

 
Pieni poikani
lökottävissä housuissa
reppu selässä
lähdössä kouluun
voisinpa sujauttaa 
onnenapilan taskuusi
ehkä se suojelisi sinua kaikelta pahalta
-

Näin kirjoitin 12 vuotta sitten,
nyt olisin halunnut sujauttaa onnenapilan
pojan armeijakassiin.
Poika sanoo
"Älä äiti hössötä", silmistä näen
epävarmuuden lähdön tuskan.
Voimattomana jään katsomaan
kuinka kävelet kotipolkua.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Musta sydän

Vihreille sammalille
puron viereen
jätin mustan sydämen
sitä hae en
ennen kuin se on kuullut
laulut lintujen
sydämeen on tullut
raikkaus vesien
pehmeys sammalten 
tuulet kesien
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen


perjantai 8. huhtikuuta 2011

Lempeys

Lempeyden kauniit säikeet
jokaisen lähellä
ajan nauhoissa kulkevat
hiljaisuudessa tavoittavat
ne jotka sydämellä
kuulla osaavat
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

torstai 24. helmikuuta 2011

Lumienkelin siipi


Lumienkelin siipi!
sen hangelle jäävän näin
enkeli ohitse hiipi
säikähti, kääntyi äkkiä nurinpäin
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen


keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Keskellä valkeutta

Suon laidalla
seison hangella keskellä valkeutta
 isoa äärettömyyttä
 tuulen lento piirtää kaaren taivaankanteen
jossain ilmaa halkoo hento siivenisku 
hiljaisuus puhuu lempeästi
asettuu viereen
yhdessä mittaamme taivaankannen
auringon viime säteet
katsomme kuinka tähdet sytyttävät valonsa
pimeyteen, yksi toisensa jälkeen
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

maanantai 31. tammikuuta 2011

Veden kertoma

Puu kumartuu
taivuttaa oksiaan alemmas
tervehtii tulijaa
kuinka olenkaan kaivannut vihreyttäsi
painun runkoa vasten
kuulen talven laulun tuulessa
veden kertoman lumen kiteissä
iki aikasen tarinan
luonnosta, elämästä
kuolemasta, vuoden kierrosta.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Utu nutut


Usvasta äänettömät utu nutut
 hiljaa leijuvat esiin
helmoilla viittojen
hankeen kuvioita piirtävät
utu pisara vesiin
hiljaisen laulun siirtävät
laulun löytää voivat
jotka luonnon sävelen
kuulla tahtovat
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen
 

torstai 13. tammikuuta 2011

Keskiaikaa

Oi! ihailen keskiaikaa,
sen romanttista taikaa
uljaat rohkeat ritarit
koristellut viini pikarit
hunnut neitojen ihanien
olut tynnyrit munkkien lihavien

Mut jos en oiskaan linnaneito?..
Ehkä seuraisin vaeltavaa renkiä
ihan ilman kenkiä
suusta puuttuisi monta hammasta
hame olisi säkkikangasta
ja etsisin täitä kammasta.

Voisi päättyä päivät giljotiinissa
tai roikkuisin hirttosilmukassa.
Taitaisin kovin kitua
aika haikailussa ei kai ole itua.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen




lauantai 1. tammikuuta 2011

Juhlan jälkeen

Juhlan jälkeen
 arki kolisee nurkissa
ovesta kurkistaa
käy pipari purkissa
livahtaa kaapin taa
kysyy lupaa
saako arkisilla asioilla
täyttää tupaa
suosiolla lupaan
 arjen tulla tupaan.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen