Päivien varjot

Ikkunan takana

päivien varjot

vuoden hetkien

hiljaiset kuiskaukset

viipyvät vielä lumella.

Hyvää Uutta Vuotta!, kiitoksia kuluneesta vuodesta.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Suru

Kirjoitan surun kirjaani

laitan kannet kiinni

olkoot siellä

tarkastelen vasta sitten

kun suostuu pysymään sivuilla

eikä enää hyppää sydämeeni.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Uneen

Pimeys pehmeään peittoon käärii

uni hiljaa nurkissa häärii

antaa rennon olon hyvän

rauhallisen levon syvän

luotan lempeään unentuojaan

turvallisten siipien suojaan.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Rosoissa tarina

Vanhan talon seinässä

rosoissa tarina

jonka voit silmät ummistaen

sormin lukea

suljettuin silmin

avoimin mielin

voit menneeseen kulkea.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Teetä ja paahtoleipää

Itkettyjen öiden takana asuu ikävä

se kulkee huoneissani

kuvastuu ikkunoistani

asetan lyhdyn portilleni

että onni löytää luokseni

keitän sille teetä

tarjoan paahdettua leipää.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Epäonni

Epäonni mitä se voisi olla?

Epäonni

on naapurin palkintosonni

omalla kukkavainiolla

tai jos liukastut koirankakkaan

juuri kun törmäät naapurin vihaiseen akkaan

jolla hiiri on mennyt jauhovakkaan

eikä tuli syttynyt takkaan

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Laula ja tanssi

Riemuitse, lyö käsiä yhteen

voit ripustaa oksalle

kauralyhteen

avaa ikkunat ja ovet

laula ja tanssi

tee risuista oveesi

onnen kranssi

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ajatuksien langat

Ajatuksien langat yhteen nidon

sanoista hennon pitsin kudon

sen läpi voit nähdä 

 elämänvalon ja varjon leikin.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tuhansien neulasien maa

Kuljen kauas tuntureiden taa

jossa on tuhansien neulasien maa

siellä ei kellossa ole viisareita

aika lakkaa olemasta.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Väsyneet

Silmät väsyneet

katsomaan tyhjyyttä

korvat kuuntelemaan 

lausumattomia sanoja

sydän odottamaan

saapumatonta rakkautta

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Syksy

Kultaisia lehtiä sataa kasvoilleni

tuulella viitassaan viesti talvelta

syksy kutoo kiireellä

kirkkaan kirjavaa mattoa

lehdistä kotipolulleni

sitä myöten on helpompi astella

tulevaan talveen.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Syksyiset haikeat lähdöt

Pian on aika jälleen hyvästellä lintuystävät. Ottaa vastaan viileys ja tummuva hämärän aika.

Aina se saa aikaan pienen haikeuden tunteen, josta seuraava runoni kertoo.

Laskeva aurinko

purppurana taivaan rannassa

syyspakkaset jäähelminä

suomättäiden heinissä

kudelmina puiden oksilla

yksinäisen joutsenen huuto

jää leijumaan viilenevään iltaan

Kurjet menivät jo eilen

pitkänä katkeamattomana nauhana

kadoten hiljaa horisonttiin

nämä joka syksyiset haikeat lähdöt

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Runoukko ja riimilukko

Luulin jo runoukon kadonneen

juosseen pois riimilukkoineen

mun kiireet oli sen varpaat tallanneet

ylös pihakuuseen ajaneet

Siellä se istui ja viiksiään vahasi

huusi, "kiireelle uhraa aikasi

kiire muuttuu tavaksi pahaksi

aikaa ei kannata muuttaa rahaksi"

Silloin kiireelle kyytiä annoin

ulos sen laukut talosta kannoin

ajoin laskemaan kuusen neulasia

satamaan ihastelemaan veneen keulasia.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Auringon arvausleikki

Aurinko on iloinen tänään

kullankeltaisten lehtien välistä

ripustaa sateenkaari timantteja seinille

ilahduttamaan minua

 

Se leikkii villisti tapetilla

piirtää outoja vaihtuvia kuvioita

kysyy lämmin henkäys huulillaan

 hymyillen

"Arvaa mikä?"

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ajan pyörä

Ajan pyörä kääntyy

ratas naksahtaa

pian kukat jäätyy

luonto uneen nukahtaa.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Sadepisaroiden sormet

Sadepisaroiden tuhannet sormet

ikkunalaudalle rummuttaa

ne kauniin soinnun aikaan saa

ne kertovat salaista tarinaa

jossa on paljon asiaa

laulavat hiljaista lauluaan

johon on helppo nukahtaa

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tarinan jakajan talossa

Tarinan jakajan talossa

istun pehmessä valossa

sanoja verkkaan kirstusta antaa

minun on tehtävä esille kantaa.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kesä sunnuntai

Pulleat turhamaiset pilvet

peilaavat pyöreitä muotojaan

tyynen järven peilipinnasta

koko pitkän päivän

 

Väsynyt tuuli 

on istunut suon laitaan

kanervien sekaan

keräämään voimia

 

Aika lipuu verkkaisesti

aurinko on seisahtanut taivaalle

odottamaan seuraavaa pilveä.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Siiviksi sormeni sulivat

Kuu 

asetti hopeisen tähden otsalleni

siiviksi sormeni sulivat

kevyeksi muutuin

pilvet lähelle tulivat

 

Aamulla 

tyynyllä kaksi simpukkaa

ja merenranta hiekkaa

höyheniä lattialla

paljaan jalan alla.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ilta

Pimeys on tullut

talo huokailee, naksahtelee

yön asettuessa räystäälle istumaan.

Kuuntelemaan talon tarinoita

outoja jorinoita.

 

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Fotaaja

Valokuvat 

odottavat ottajaa

innokasta fotaajaa

veden kirkas kuvajainen

kukka hento hunajainen

auringonkehrä kultainen

pumpulipilvi valkoinen.

-Valo Ki-

Pimeästä valoon

Sisimpäni häkkilinnun

vapaaksi päästän

niin se voi lentää edelläni

näyttää reitin

pimeästä valoon.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Viimeinen lomapäivä

Viimeinen lomapäivä

huomenna kesä juoksee

 aurinko kainalossa

kumpareen taakse

ennenkuin ehdin pihakeinuun

lähettää pilven heittämään vettä

väsyneeseen niskaani

silti se on laittanut

kukkapenkin kukat 

tuoksumaan huumaavasti

linnut laulamaan iltakonsertin.

 

Eihän kesä kokonaan mene? Eihän?

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Elämät

Elämät
kasa sanomalehtiä haalistuneita

unohdettuja tarinoita

hetken ihmiskohtaloita

lukiessa järkytymme

surullisia otsikoita

liian pian uhohdamme

kuolleet, tarinat vieraiden

surut tuntemattomien.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Hopeinen hipaisu

Hopeinen hipaisu ikkunaruudulla

kuu uinuu pilven polvella

varjot ääneti liikkuvat

varpaillaan lehvistöön hiipivät

utuharson helma peltojen yllä.

auringon valopunos horisontissa kasvaa

hetken viipyvät sylikkäin yö ja päivä.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Metsä

Metsä,vihreä hiljainen huone

suljen silmäni, lakkaan olemasta

puhun samaa kieltä puiden kanssa

pyörryttävän hetken ymmärrän kaiken

kunnes todellisuus kutsuu takaisin ja 

unohdan.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Myrsky

Myrskyn ratsujen hopeiset kilvet

tummassa ilmassa välähtää

rajuilma vaunuilla ajaa

pilvien yllä hurjaa ympyrää

kumoten vesitynnyrit Luojan

kutsuen kaatosateen tuojan.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Lailla pienen perhosen

Lailla pienen perhosen

voin liitää päivän kesäisen

taivaan pilvihattarat

kauniit päivänkakkarat

kuljen haistellen

kesää maistellen.

-Valo Ki-

© Ast Gyldén-Lahtinen

Unen piirtäjät

Hämärässä unen säikeet

verkkaisen mielen pinnalla kulkevat

huomaamatta hiljaa silmät sulkevat

vievät tiedostamattoman holviin

siellä kaadetaan arvoituksia kolviin

kuvat oudot, kauniit esiin piirtävät

vain osan päivämieleen siirtävät.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Rannalla

Surenkorento

 on kyllästynyt vanhaan takkiinsa

heittänyt aaltojen vietäväksi

tuhannet kirkkaat valon kiteet

tanssivat vedessä kilpaa

voikukan nukkavauvat

matkustavat tuulen vaunuissa

uusiin koteihinsa

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Siivetön

Siivet oli

ainakin muistan niin

kun minut maailmaan lähetettiin

päivät kevyet liidin, uskoin unelmiin.

ilo kupli syvällä rinnassa

hymy välkehtihuulten pinnassa

Milloin ne leikattiin?

komeron kätköihin viikattiin.

Milloin lakkasin lentämästä

uskomasta unelmiin?

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Yksin

Silloin ihminen on yksin

kun hyttysen ininä

hämärässä
unen rajamailla

kuullostaa ystävälliseltä.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Enkeleitä?

Juuri kun olen nukahtamassa
vielä kun viimeinen valonkajo
kuvastuu luomien lävitse
jokin häilähtää ohitse
avaan silmäni
Mitään ei näy?
Enkä se olikin vain yksi niistä
 pienistä enkeleistä
jotka lentävät joka ilta tyynyillemme
vartioimaan untamme.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Elementeille

Kieputa, kierrä

sivele, hivele.

Kerää mukaan idän tuuli.

Loista, paista

lämmitä lempeästi.

Mukaan matkaan kääri etelän tuli.

Anna tasainen tie astua

hyvä alusta kasvaa.

Levätä, asua,  multava pohjoisen maa.

Kastele, pese, virkistä

sammuta palava jano.

Sametin pehmeä, raikas, virtaava lännen vesi.

-Valok Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kuuletko?

Kuuletko sen?

laulun keijujen

helkkeen hiljaisen

pienten tiukujen.

-Valok Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Norovirus

Vatsaa vääntää

ylösalaisin kääntää

jalat tärisee

peppu pärisee

pytylle hyökkää

hirveesti yökkää.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tie toisiin maailmoihin

Keskellä vihreyttä

tie toisiin maailmoihin

astua sisään

kuunnella luonnon kertomaa

hiljaista tarinaa.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Onnellisuutta

Onnellisuutta

puhtaat lakanat

ne ruusukuvioiset

pehmeät sukat

pitsivartiset

olo kuin prinsessalla

sujahdan lakanoiden väliin

kuuntelen

sateen unettavaa ropinaa katolla.

-Valok Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Aamu

 Aamukasteisilla lehdillä

yön uneliaisuus

pikkulintujen siivillä

uusi päivä

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Silmissä sateenkaaren laulu

 Hän ratsastaa tummalla pilvellä

sanat pisaroiden leikkinä huulilla

silmissä sateenkaaren laulu

kädet tuulen leikkinä iholla.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kermavaahtoa ja voita

Mennellä viikolla päätin hankkia keväthepeneitä

Ahtauduin myymälän hiostavaan sovituskoppiin.

Mitä totesinkaan?!, viimevuotiset vaatteiden koko

numerot eivät enää pädekkään, eivät tänä

vuonnakaan!

Johtuisikohan se siitä että...

-

Kuorrutan 

kuohuvat tunteeni

kervavaahdolla

sivelen sieluni

 haavoihin voita

äkkiä olen kymmenen

kiloa isompi

isompana on helpompi

kohdata vastoinkäymiset.

Onhan?

 

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Keväälle

                                 Soiden rannoilla kurkien laulu

                                 sulavesien juoksu kilvan uomissa

                                 vihreäksi muuttuva maiseman taulu

                                 pienet hennot nuput tuomissa

                                 lämpö kulkee mukana tuulen

                                 tuoden kirjeitä kesältä

                                 iloisen sirkutuksen kuulen

                                 oksilta lintujen pesältä.

                                          -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tuuli

                              Keväälle lauleskellen haravoin

                              siistin, silittelin nurmen pintaa

                              kauan ahkerasti urakoin

                              arvelin ei työlle tule hintaa

                              tuuli olit toista mieltä

                              heitti lehdet hujan hajan

                              puhui puhureiden kieltä

                              yltyi suuremmaksi koko ajan

                              lehtikasat sekoitteli
                              kovaan ääneen hekotteli

                                     -Valo Ki- © Asta Gyldén-Lahtinen

 

Äitiys on..

                                        Äitiys on..
                                    Vaippa kasoja
                                     märkiä rasoja.
                                     Pyykki vuoria
                                     perunankuoria.

                                     Tutteli vellejä
                                     sirkus pellejä.
                                     Silmiä iloisia
                                  poskia pehmoisia.

                                 Vikkeliä jalkoja
                                 herneen palkoja
                                  Kurahousuja
                            kuume käyrän nousuja.
                                 Nopeita vuosia
                                nuutunutta kuosia.

                           Laastaria ja rakkautta

                                    Se on myös..

                                 Nuorta uhmaa
                            monta sanaa tuhmaa.
                            Murheita, lohdutusta
                             pelkoa ja odotusta.
                            Luopumista vaikeaa
                             kaipausta haikeaa.

                                    -Valo Ki-© Asta Gyldén-Lahtinen

Siivet

Perhonen jos kuollut on
kun oikein uskon
voin puhaltaa sen henkiin

Kun tahdon vaan
astua kyllä saan
pian keijukaisen kenkiin

Kun tiedän sen
olen pieni ihminen
mut ihan turhaan pelkään
niin kasvaa siivet selkään

   -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Yön untuvatyyny

Yön untuvatyyny
hajonneena taivaan kannelle
tuulella siivoustalkoot
aamu aurinko saa
hahtuvia silmilleen.
-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ulos palanut ?

Kiihtyvässä työtahdissa imaistaan ihmisestä viimeiset mehut helposti. Jos tunnollisena vain yrittää, yrittää ja vieläkin yrittää, vaikka ei enää jaksaisi, tai pystyisi. Ei riitä että tekee parhaansa, vaan vielä on yllettävä parempaan. Seuraavanlainen olotila siitä voi tulla.

ULOS PALANUT?

Jonglöörinä, elämäntapa taikurina
pääosassa näytelmässä
elämää pikakelauksella
käsikirjoitus vilistää
en saa tekstistä selvää
syöksyn näyttämölle
väärään aikaan
repliikit hukassa
pallot putoilevat käsistä
ja pupu juuttuu hattuun.

  -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Veden muistissa

Veden muistissa
jään kiteet
talven lumet
pohjoistuulet
sitä suudelleet
hallan huulet

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kiitos

Kiitos voimasta
kiitos viisaudesta
kiitos rakkaudesta
kiitos piinasta
mutta, kiitä en viinasta
se on vienyt monelta liian paljon

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Uni

Unet ovat ajoittain niin todentuntuisia että, kummallisuudestaan huolimatta herätessä saattaa tuntea metsän tai kukkien tuoksun, jäädä tunnelman vangiksi vielä toviksi heräämisen jälkeen.

UNESSA

Unessa astun kauriin jälkiin
pehmeälle sammalelle
metsän vihreään hämärään
jossa puut seisovat vaiti odottaen
astun, menen, katoan
muutun samaksi luonnon kanssa
kauriina unessa.

  -Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen

Vedet

Vedet tuovat viestejä
piirtävät pintaan
kuvan huurteisen
syvältä suon mudasta
maan uumenista
hiljaa kohoaa ylös
talvesta heränneen
maan ja veden laulu.

  -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Jomotusta

Hankalan puolison kanssa elo
on kuin nasta takapuolessa
jomottaa jatkuvasti
mutta sydämen kohdalta

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kuusen alla

Sammal mättäällä kuusen alla
tummuvassa illassa

 kaukana tavoittamattomissa maailmalta
oksa kiertyy pehmeästi yli
ilta käärii päivän hellästi
siniseen samettiin
latvuksissa kulkee
laulurastaan sointi.

   -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Perjantai fiilis

Joskus perjantai voi tuntua tältä

Pää on niin kuin pesupallo
vaahtoaa yli koko kallo

Kun

Joka aamu kello kuusi
herätyskello huusi
mitä siinä vielä notkut
kerää ylös laiskat luusi
pese silmistä unen sotkut
muuten pomo antaa potkut
      -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Joten hyvää viikonloppua !

Kyy

Kevät on tullut
kyy mättäällä makasi
notkealla vartalolla havuja lakaisi
jotain, kai ystävällistä mulle se sihisi
en kuullut mitä
pelkäsin sitä
pelko korvissa kihisi
   -Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen

Väistyvää talvea kiitän

Väistyvää talvea kiitän
pitkistä uneliaista päivistä
tunneista hiljaisen hämärän

useista pimeistä hetkistä

Tervehdin sinua valo
aurinko toivon tuoja
sytytä sisäinen palo
uuden elämän luoja.
-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Harmaus

Hiljainen harmaus
on viipynyt maiseman yllä monta päivää
pysähtyneisyys kyyhöttää pihapuissa
räntää viitassaan
odottaen tuulta ja aurinkoa
      -Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen

Illalla

Hän sulkee silmät vänyneet uneen
ei tossun jälkiä jää lumeen
kun astuu höyhenlaivaan
ja seilaa läpi kirkkaan tähtitaivaan.
    -Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen

Este

Kun edessäsi on este
se on vain hidaste
vaikkakin olisi suuri
ylipääsemätön kuin muuri
nosta katseesi ylös pitkin taivanrantaa
se sinulle toivoa antaa
suurimmankin vuoren takaa
kirkas aurinko säteitään lataa.
    -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Rakkaus

Rakkaus joka joskus on ollut

ei katoa, lopu, häviä

jokainen ihminen jättää jälkeensä

jäljen itsensä kokoisen

hilpeän, iloisen

pienen, kipeän

ehkä montun satakiloisen

toinen vikkelän ripeän

joku perin haikean

tai  hyvin vaikean.

Mutta rakkaus ei katoa.

   -Valo Ki-

© Asta Gyldén- Lahtinen

Puu

Puu, mitä kuiskasi korvaan?,
poskea vasten karhea kaarna
huojui hiljaa tuulessa
juuret syvällä mullassa
keinutti mua mukana
älä murehdi olet turvassa

-Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen

Räpiköintiä

Toiset arvokkaasti elämän virrassa lipuu
minä se räpiköin
pää on käynyt pinnan alla jo muutaman kerran
ihan juuri sen verran
keuhkoihin että,
sain melko pahasti vettä

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Pelon peikko

Pelon peikko
epävarmuudesta kasvaa
tietää milloin olet heikko
rullaluistimiaan rasvaa
helmassa takin kulkee
odottamatta syöksyy esiin
silmät kun siltä sulkee
hyppää salaa juomavesiin

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kevättä

Aurinko nitoo kultaista pantaa
juoksee pitkin taivaanrantaa
keväälle luvan tulla antaa

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Veden väki

Jäälasin läpi
keväinen kulkija näki
kuinka tanssi kilvan
purossa veden väki
aalloissa leikki Näkki
kädessä talven tuulihäkki

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Enkeleitä

Rakkaitani varten  Taivaan isä
lähetä enkeleitä
pieniä tai suuria
ei sillä niin väliä
kunhan niillä
on suojelevat siivet
voisi niillä reppu olla mukana
johon laittaa muutama murhe
kyllä sinne yksi mahtuisi
tai ehkä useampi pieni
sinne voileipien ja maitopullon viereen
Luojalle mukaan vietäväksi

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Vallaton kevätaurinko

Talvi on joutunut siirtämään
harmaan pitansa
taivaankannen yltä
vallaton kevät aurinko
juoksee kodin joka soppeen
paljastaa armotta tahrat ikkuna ruudulla
pölykerroksen piirongin päällä

-Valo Ki-

© Asta Gylden-Lahtinen

Suru on mustavalkoinen

 Mennyt viikko on ollut alakulon värittämä pahasta  olosta on vaikea siirtyä "normaaliin" arkeen. Joten kirjoitan vielä surun värittämän runon värittömästä surusta.


Tänään olen surullinen
suru on mustavalkoinen
taivaalta sataa nauloja
valo on liian kirkasta
suru on mustia nauhoja
joissa pala puhdasta valkoista

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ekohepuli ja runoripuli

Siskolle iski ekohepuli
joka tarttui minuun
voin nähdä aarteen
kannessa kirpparin kirjan
tai vanhoissa housuissa naapurin Mirjan
lisäksi iski runoripuli
nyt voisin kirjoittaa kirjan langanpäistä
kirkkaista kuulaista järvenjäistä
tai pienen pienistä päätäistä

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Runo ukko

Törmäsin pieneen runo ukkoon
jolla nyytissä avain riimilukkoon
jotain siitä tärskystä mulle jäi
nyt aivot nimittäin
ajatelee riimeittäin

 

-Valo Ki-

© Asta Gyldén

Korkeanpaikan kammoisen suuri lupaus

Ystävän tähden
vaikka kuuhun lähden
tai kiipeän puuhun
siihen kamalan suureen
johon kieloja kasvaa juureen

 

-Valo Ki-

© Asta  Gyldén-Lahtinen

"Potutusta"

On iloinen yllätys huomata, että voi muuttaa eilisen kiukun tämän päivän nauruksi. Huomaa että on kasvanut pienen askeleen ihmisenä, eikä sorru enää samanlaisiin arjen kiukku kuoppiin kuin aiemmin. Tästä seuraavasta voi silti löytää itsensä, ehkä joku toinenkin.

 

Alkaa napina

naisen kapina

eikö lopu lehden rapina?

ja sohvan natina?

likaiset sukat pyykkiin viskaa

nakkelee siinä kovasti niskaa

ukosta tullut on kovin halju

ei pelkästään puolikalju

 

Seinään lentää tiskirätti

olenhan sentään vielä nätti?

aukaisee taas Se tv luukun

antaisi edes pienen suukun

 

Sanan säilä sinkoaa

sohvalta takaisin kimpoaa

ravaa niinkuin hurja tamma

jalkaan tulee rasitusvamma

Kannattiko olla akka hurja?

tuli siitä olo kurja

paljastui mielen puoli nurja

 

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Vapaapäivä

Huomenna on vapaapäivä, joten sen kunniaksi.

Vapaapäivä

ainakin puoleen päivään makaan
sitten vasta kahvipannun lataan
musiikkia hyvää kuuntelen
vain asioita mukavia ajattelen
puen sängyn ylle kauniin päiväpeiton
keitän makoisan nakkikeiton
itseäni kovasti hellin
vielä iltapäivälläkin sängyllä kellin.

 

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Suru

On hetkiä jotka on kestettävä yksin
joissa kukaan toinen ei voi auttaa
kestettävä ja toivottava
että suru hellittäisi puristavan otteensa
aika käärisi tuskan pehmoiseen harsoon
ettei se raastaisi sisintä rikki.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tuuli ja vesi

Veden pinnalla
kevyet askeleet tuulen
vain hipaisten kuljetut
tervehtivät tuuli ja vesi

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tänään satoi lunta

Tänään satoi lunta
pieninä varovaisina hippuina
kultaisena hauraana harsona
auringonsäteiden saattelemana
laskeutuivat arasti lumelle
outoon maailmaan tulleet.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Anteeksianto

Joka päivä itselleen, rakkailleen

ystävilleen tulee antaa anteeksi

muuten kauna kiertyy

pään ympärille vanteeksi.

Ihmiselle yhtä vahingollista on viha

kuin oikein rasvainen possun liha.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kriitikon reposteltavana

Olin jo kauan kirjoittanut runoja  ennen kuin uskalsin näyttää niitä muille. Vähän siskoille vilauttelin varovasti, mutta sitten uskaltauduinn lähettämään nipun kriitikolle arvioitavaksi. Noo, runo nippujen sivuilla oli kommentteja, joitain plussia ja joitain huutomerkkejä, käytin liikaa mahtipontisia adjektiiveja ja kuluneita riimipareja. Hän käski myös miettiä kenelle oikein kirjoitan. Jaksaako ketään ventovierasta kiinnostaa maailmaa suurempi sydämen tuska, henkilökohtainen murheeni tai kokemani menetys. Oijoi!
Kesti hetken ennenkuin suostuin vähän muokkaamaan niitä, sillä olivathan ne sellaisenaan minun omia. Mutta seuraava pätkä putkahti muokkausten lomassa.

Riisun runoista turhat riimit
mahtipontiset adjektiivit
tuleeko niistä kauniit, keveät
joilla siivet on vahvat, leveät
päästäkseen kauaksi ihmisten mielille
jäädäkseen soimaan useille kielille.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Runot tulevat kun tahtovat

Aamun hämärässä
hiipivät runon riimit
lämpöisen peittoni alle
Kun sytytän valon
ne hyppäävät lattialle
en tiedä mistä ne löydän
näen vain tyhjän yöpöydän.

-Valo Ki-

© Asta Gydén-Lahtinen

 

Uuden uutukainen runokontti

Olen jo kymmeniä vuosia kirjoittanut kaikenlaista luritusta, lähinnä omaksi ilokseni. Nyt voisin laittaa tänne joitakin, jos vaikka niistä olisi muillekkin jotain iloa. Ethän kopioi runojani ilman lupaani Kiitos!