Suru

Kirjoitan surun kirjaani

laitan kannet kiinni

olkoot siellä

tarkastelen vasta sitten

kun suostuu pysymään sivuilla

eikä enää hyppää sydämeeni.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Onnellisuutta

Onnellisuutta

puhtaat lakanat

ne ruusukuvioiset

pehmeät sukat

pitsivartiset

olo kuin prinsessalla

sujahdan lakanoiden väliin

kuuntelen

sateen unettavaa ropinaa katolla.

-Valok Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kermavaahtoa ja voita

Mennellä viikolla päätin hankkia keväthepeneitä

Ahtauduin myymälän hiostavaan sovituskoppiin.

Mitä totesinkaan?!, viimevuotiset vaatteiden koko

numerot eivät enää pädekkään, eivät tänä

vuonnakaan!

Johtuisikohan se siitä että...

-

Kuorrutan 

kuohuvat tunteeni

kervavaahdolla

sivelen sieluni

 haavoihin voita

äkkiä olen kymmenen

kiloa isompi

isompana on helpompi

kohdata vastoinkäymiset.

Onhan?

 

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Äitiys on..

                                        Äitiys on..
                                    Vaippa kasoja
                                     märkiä rasoja.
                                     Pyykki vuoria
                                     perunankuoria.

                                     Tutteli vellejä
                                     sirkus pellejä.
                                     Silmiä iloisia
                                  poskia pehmoisia.

                                 Vikkeliä jalkoja
                                 herneen palkoja
                                  Kurahousuja
                            kuume käyrän nousuja.
                                 Nopeita vuosia
                                nuutunutta kuosia.

                           Laastaria ja rakkautta

                                    Se on myös..

                                 Nuorta uhmaa
                            monta sanaa tuhmaa.
                            Murheita, lohdutusta
                             pelkoa ja odotusta.
                            Luopumista vaikeaa
                             kaipausta haikeaa.

                                    -Valo Ki-© Asta Gyldén-Lahtinen

Kuusen alla

Sammal mättäällä kuusen alla
tummuvassa illassa

 kaukana tavoittamattomissa maailmalta
oksa kiertyy pehmeästi yli
ilta käärii päivän hellästi
siniseen samettiin
latvuksissa kulkee
laulurastaan sointi.

   -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Este

Kun edessäsi on este
se on vain hidaste
vaikkakin olisi suuri
ylipääsemätön kuin muuri
nosta katseesi ylös pitkin taivanrantaa
se sinulle toivoa antaa
suurimmankin vuoren takaa
kirkas aurinko säteitään lataa.
    -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Rakkaus

Rakkaus joka joskus on ollut

ei katoa, lopu, häviä

jokainen ihminen jättää jälkeensä

jäljen itsensä kokoisen

hilpeän, iloisen

pienen, kipeän

ehkä montun satakiloisen

toinen vikkelän ripeän

joku perin haikean

tai  hyvin vaikean.

Mutta rakkaus ei katoa.

   -Valo Ki-

© Asta Gyldén- Lahtinen

Pelon peikko

Pelon peikko
epävarmuudesta kasvaa
tietää milloin olet heikko
rullaluistimiaan rasvaa
helmassa takin kulkee
odottamatta syöksyy esiin
silmät kun siltä sulkee
hyppää salaa juomavesiin

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Anteeksianto

Joka päivä itselleen, rakkailleen

ystävilleen tulee antaa anteeksi

muuten kauna kiertyy

pään ympärille vanteeksi.

Ihmiselle yhtä vahingollista on viha

kuin oikein rasvainen possun liha.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen