Tervetuloa runosivuilleni

Kirjoitan sinulle runon, vuoden jokaiselle päivälle, ilolle, ikävän häivälle,
niin ehkä meidän on helpompi kulkea,
uudet ovet avata,vanhat sulkea. © Asta Gyldén-Lahtinen



maanantai 22. lokakuuta 2012

Kauan surua kantoi



Varjojen hän antoi
luokseen kutsua
kauan surua kantoi
ei tahtonut ois luopua
vaikka toisin vannoi
lopulta halusi vain nukkua

Uni, ei se ollut suloista
leijumista murheista
puhdasta tai valkoista
luopumista taakoista

Se oli kipua ja itkua
lohdutonta huutoa
itkeviä rakkaita

Aja taaksepäin jos
kääntää voisi
tekisi hän kaiken 
toisin

-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen