Väistyvää talvea kiitän

Väistyvää talvea kiitän
pitkistä uneliaista päivistä
tunneista hiljaisen hämärän

useista pimeistä hetkistä

Tervehdin sinua valo
aurinko toivon tuoja
sytytä sisäinen palo
uuden elämän luoja.
-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Harmaus

Hiljainen harmaus
on viipynyt maiseman yllä monta päivää
pysähtyneisyys kyyhöttää pihapuissa
räntää viitassaan
odottaen tuulta ja aurinkoa
      -Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen

Illalla

Hän sulkee silmät vänyneet uneen
ei tossun jälkiä jää lumeen
kun astuu höyhenlaivaan
ja seilaa läpi kirkkaan tähtitaivaan.
    -Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen

Este

Kun edessäsi on este
se on vain hidaste
vaikkakin olisi suuri
ylipääsemätön kuin muuri
nosta katseesi ylös pitkin taivanrantaa
se sinulle toivoa antaa
suurimmankin vuoren takaa
kirkas aurinko säteitään lataa.
    -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Rakkaus

Rakkaus joka joskus on ollut

ei katoa, lopu, häviä

jokainen ihminen jättää jälkeensä

jäljen itsensä kokoisen

hilpeän, iloisen

pienen, kipeän

ehkä montun satakiloisen

toinen vikkelän ripeän

joku perin haikean

tai  hyvin vaikean.

Mutta rakkaus ei katoa.

   -Valo Ki-

© Asta Gyldén- Lahtinen

Puu

Puu, mitä kuiskasi korvaan?,
poskea vasten karhea kaarna
huojui hiljaa tuulessa
juuret syvällä mullassa
keinutti mua mukana
älä murehdi olet turvassa

-Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen

Räpiköintiä

Toiset arvokkaasti elämän virrassa lipuu
minä se räpiköin
pää on käynyt pinnan alla jo muutaman kerran
ihan juuri sen verran
keuhkoihin että,
sain melko pahasti vettä

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Pelon peikko

Pelon peikko
epävarmuudesta kasvaa
tietää milloin olet heikko
rullaluistimiaan rasvaa
helmassa takin kulkee
odottamatta syöksyy esiin
silmät kun siltä sulkee
hyppää salaa juomavesiin

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kevättä

Aurinko nitoo kultaista pantaa
juoksee pitkin taivaanrantaa
keväälle luvan tulla antaa

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Veden väki

Jäälasin läpi
keväinen kulkija näki
kuinka tanssi kilvan
purossa veden väki
aalloissa leikki Näkki
kädessä talven tuulihäkki

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Enkeleitä

Rakkaitani varten  Taivaan isä
lähetä enkeleitä
pieniä tai suuria
ei sillä niin väliä
kunhan niillä
on suojelevat siivet
voisi niillä reppu olla mukana
johon laittaa muutama murhe
kyllä sinne yksi mahtuisi
tai ehkä useampi pieni
sinne voileipien ja maitopullon viereen
Luojalle mukaan vietäväksi

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Vallaton kevätaurinko

Talvi on joutunut siirtämään
harmaan pitansa
taivaankannen yltä
vallaton kevät aurinko
juoksee kodin joka soppeen
paljastaa armotta tahrat ikkuna ruudulla
pölykerroksen piirongin päällä

-Valo Ki-

© Asta Gylden-Lahtinen

Suru on mustavalkoinen

 Mennyt viikko on ollut alakulon värittämä pahasta  olosta on vaikea siirtyä "normaaliin" arkeen. Joten kirjoitan vielä surun värittämän runon värittömästä surusta.


Tänään olen surullinen
suru on mustavalkoinen
taivaalta sataa nauloja
valo on liian kirkasta
suru on mustia nauhoja
joissa pala puhdasta valkoista

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ekohepuli ja runoripuli

Siskolle iski ekohepuli
joka tarttui minuun
voin nähdä aarteen
kannessa kirpparin kirjan
tai vanhoissa housuissa naapurin Mirjan
lisäksi iski runoripuli
nyt voisin kirjoittaa kirjan langanpäistä
kirkkaista kuulaista järvenjäistä
tai pienen pienistä päätäistä

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Runo ukko

Törmäsin pieneen runo ukkoon
jolla nyytissä avain riimilukkoon
jotain siitä tärskystä mulle jäi
nyt aivot nimittäin
ajatelee riimeittäin

 

-Valo Ki-

© Asta Gyldén

Korkeanpaikan kammoisen suuri lupaus

Ystävän tähden
vaikka kuuhun lähden
tai kiipeän puuhun
siihen kamalan suureen
johon kieloja kasvaa juureen

 

-Valo Ki-

© Asta  Gyldén-Lahtinen

"Potutusta"

On iloinen yllätys huomata, että voi muuttaa eilisen kiukun tämän päivän nauruksi. Huomaa että on kasvanut pienen askeleen ihmisenä, eikä sorru enää samanlaisiin arjen kiukku kuoppiin kuin aiemmin. Tästä seuraavasta voi silti löytää itsensä, ehkä joku toinenkin.

 

Alkaa napina

naisen kapina

eikö lopu lehden rapina?

ja sohvan natina?

likaiset sukat pyykkiin viskaa

nakkelee siinä kovasti niskaa

ukosta tullut on kovin halju

ei pelkästään puolikalju

 

Seinään lentää tiskirätti

olenhan sentään vielä nätti?

aukaisee taas Se tv luukun

antaisi edes pienen suukun

 

Sanan säilä sinkoaa

sohvalta takaisin kimpoaa

ravaa niinkuin hurja tamma

jalkaan tulee rasitusvamma

Kannattiko olla akka hurja?

tuli siitä olo kurja

paljastui mielen puoli nurja

 

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Vapaapäivä

Huomenna on vapaapäivä, joten sen kunniaksi.

Vapaapäivä

ainakin puoleen päivään makaan
sitten vasta kahvipannun lataan
musiikkia hyvää kuuntelen
vain asioita mukavia ajattelen
puen sängyn ylle kauniin päiväpeiton
keitän makoisan nakkikeiton
itseäni kovasti hellin
vielä iltapäivälläkin sängyllä kellin.

 

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen