Veden kertoma

Puu kumartuu

taivuttaa oksiaan alemmas

tervehtii tulijaa

kuinka olenkaan kaivannut vihreyttäsi

painun runkoa vasten

kuulen talven laulun tuulessa

veden kertoman lumen kiteissä

iki aikasen tarinan

luonnosta, elämästä

kuolemasta, vuoden kierrosta.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Utu nutut

Usvasta äänettömät utu nutut

 hiljaa leijuvat esiin

helmoilla viittojen

hankeen kuvioita piirtävät

utu pisara vesiin

hiljaisen laulun siirtävät

laulun löytää voivat

jotka luonnon sävelen

kuulla tahtovat

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

 

Keskiaikaa

Oi! ihailen keskiaikaa,

sen romanttista taikaa

uljaat rohkeat ritarit

koristellut viini pikarit

hunnut neitojen ihanien

olut tynnyrit munkkien lihavien

Mut jos en oiskaan linnaneito?..

Ehkä seuraisin vaeltavaa renkiä

ihan ilman kenkiä

suusta puuttuisi monta hammasta

hame olisi säkkikangasta

ja etsisin täitä kammasta.

Voisi päättyä päivät giljotiinissa

tai roikkuisin hirttosilmukassa.

Taitaisin kovin kitua

aika haikailussa ei kai ole itua.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Juhlan jälkeen

Juhlan jälkeen

 arki kolisee nurkissa

ovesta kurkistaa

käy pipari purkissa

livahtaa kaapin taa

kysyy lupaa

saako arkisilla asioilla

täyttää tupaa

suosiolla lupaan

 arjen tulla tupaan.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen