Tervetuloa runosivuilleni

Kirjoitan sinulle runon, vuoden jokaiselle päivälle, ilolle, ikävän häivälle,
niin ehkä meidän on helpompi kulkea,
uudet ovet avata,vanhat sulkea.



perjantai 27. toukokuuta 2016

Sydämet

Eheät sydämet
ovat todella harvinaiset
hyvin korjatulla pärjää kyllä
 sellainen on mulla
sydämellä sideharso yllä
-Valo Ki-

torstai 26. toukokuuta 2016

Elinluovutus testamentti?


Lukiko sydämessä?
Paistoiko paljaana silmissä?
Oliko elinluovutus testamentti?
Että, noin vain veit sydämen ja aivot
sekä jalat alta 
lupaa kysymättä
- Valo Ki-

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Huojuvien tuulien talossa

Huojuvien tuulien talossa
menneiden päivien laulut
kulkevat hennossa valossa
pieni häikäisevä sävel
lohduton nuotti
kulkevat rinnakkain tyhjissä huoneissa
aika hipaisee yksinäistä ikkunaa
valoa harmaalla hirrellä
huojuvien tuulien talossa
mennyt aika asuu   
-Valo Ki

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Mittatilausakka

Olisin minä ollut
kainaloon sopiva
mittatilausakka
Siihen olisin käpertynyt
Sinulle täydellinen pakka
Painanut korvan
lämpimälle iholle
kuunnellut sydämen lyönnit
Et sinä minua halunnut
pois luotasi työnnit.
-Valokki-

torstai 20. maaliskuuta 2014

Unetonta unta

Mielen reunalla istuu pieni otus
joka käsiään yhteen taputtaa
sormiansa naksuttaa
en nukutuksi saa
joku olkapäällä veisaa
niin tehdä ei saa
kun yritän nukahtaa.
-Valokki-

maanantai 11. marraskuuta 2013

Unen kehrääjä

Leijun keskellä syvää sineä, olo on niin hyvä, keveä.
Jostain kulkee editseni värein loistava kaari leveä.
Tiukuja, tiukuja olen uneen liukuja.

Kaarella istuu pieni valkotukkainen hahmo rukki edessään.
Hentojen sormien lomitse tanssii utuinen hopeinen nauha. Se on niin kaunis.
”Unen kehrääjä” kuiskaa pieni valohahmo olkapäälläni.
Voin nähdä nauhan kauniit sävyt kun se kiertyy välkehtiväksi vyyhdiksi.
Osa nauhasta muuttuu tummaksi, lähes mustaksi.
Unen kehrääjä nappaa nopeasti pienet kiiltävät sakset jotka kilahtavat vain kerran
ja tumma osa nauhasta leijailee siniseen tyhjyyteen.
”Painajaisia, huolia” Kuiskaa valohahmo.

Unen kehrääjä katsahtaa minuun pienillä lähes mustilla silmillään, joissa
pilkahtaa hetken hyväntahtoisuus. 
Hän ojentaa minulle hopeisen välkehtivän vyyhdin, sanoen.
”Ole hyvä, opi lukemaan sitä niin voit tehdä ehkä toisenlaisia valintoja”
Tarkastelen vyyhtiä ymmälläni, kun katson nauhaa tarkemmin voin
nähdä siinä pieniä valoruutuja, joissa jokaisessa on kuvia.
”Ne ovat uusia koottavia unia”, kuulen sanottavan.
Suljen silmäni ja kuljetan nauhaa sormieni lomitse. Kuvat siirtyvät
kirkkaina mieleeni. Ensin ne ovat epäjärjestyksessä. Kuvien tarina
katkeilee välillä ja muuttuu sekavaksi.
Lopulta vyyhdin luku alkaa onnistua ja pääsen mukaan uneen.
Leijun, leijun, näen pienen keijun…….

Kauniita unia kaikille!
-Valo Ki-


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Menneet



Menneiden päivien reunat
haperaksi kuluneet
rullalle kääntyneet
kuvat kerran niin kauniit
pois kuluneet
värit kirkkaina loistaneet
ovat harmaiksi haalistuneet

 -Valokki-