Unettomana yönä kuuntelen hengitystäsi. Löystyneet kitapurjeesi hakkaavat hurjasti. Ne saavat aikaan metallisen nousevan ja laskevan pauhun joka muuttuu lopulta nelitahti moottorin ääneksi. Tätä olen odottanut!
Kerään vatsamakkarani, oion silmäpussini ja asetan pullonpohjalasit kuminauhalla tiukasti päähäni.Otan pimeässä ympäriltäsi kiinni, etten putoa kyydistä kun kaasutamme hiukset hulmuten ja yöpaidan helmat lepattaen Harrikalla höyhensaarille.
Sanoivat, että sinulla on uniapnea, antoivat alipainemaskin, vaimensivat kitapurjemoottorin. Öistäni tuli tylsät hiljaiset tunnit, joita seinäkellon sekunnit hakkaavat valmiiiksi.
Useiden pitkien öiden jälkeen maskin kuminauhat löystyvät. Hengityksesi saa aikaan viheltävän kimeän äänen, joka vuorottelee laitteen pumppaavan surinan kanssa.
Katson sinua hämärässä, näytät ihan suihkarin lentäjältä ja kaljusi kiiltävältä nahkakypärältä!.Otan sinua kädestä kiinni, että pysyn mukana.
Katuvalot heijastavat seinälle kiitoradan, kun syöksymme tähtikirkkaalle yötaivaalle.
-Valo Ki- ©Asta Gyldén-Lahtinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti