Aamu

 

Kirkkaan taivaan alla

 

Täysikuu

 

Rullaverho

 

Enkeli

 

Pilven päällä 

pieni enkeli uinuu

tähtisumujen 

tahdissa keinuu

siivet on

 suppuun taittanut

kädet tyynyksi laittanut

Unta näkeekö unelmista

onnen kauniista kudelmista

ystävällisistä halauksista?

-Asta-

Valkoinen hevonen

 

Tahdon

 

Arvet

 

Mitäs me syötäisiin?

AArgh! Näin se kyllä menee usein, varsinkin silloin kun aikoo aloittaa jonkin laihdutuskuurin .Herkut ne ihan hyökkää jääkaapista ulos. ;)

-Asta-

Kuuletko?

Suru

 

Kuolleella rannalla

 

Eksynyt

 

Kuriton paistinpannu

Tämä runo syntyi runokurssin aikana. Aiheena oli "elollistaa" esineitä ja näin siinä kävi. Hi! hi

-Asta-
 

Sunnuntaiaamu

 

Kiitollisuuden taimet

 

Suppilon läpi

©Asta Gyldén-Lahtinen

Heloise

 

Sisaruus

©Asta Gyldén-Lahtinen

Voin olla kuka vaan

 Tämä runo on keväisen runokurssin tuotantoa. Aiheena oli kirjoittaa jostain aivan uudesta itselle ehkä vieraastakin aiheesta.

Meditointi

 © Asta Gyldén-Lahtinen

Elämän taulu

 

Älä koskaan

  ©Asta Gyldén-Lahtinen

Hetket elämän sylissä

 

Öiset hetket

Unettomana yönä kuuntelen hengitystäsi. Löystyneet kitapurjeesi hakkaavat hurjasti. Ne saavat aikaan metallisen nousevan ja laskevan pauhun joka muuttuu lopulta nelitahti moottorin ääneksi. Tätä olen odottanut!

Kerään vatsamakkarani, oion silmäpussini ja asetan pullonpohjalasit kuminauhalla tiukasti päähäni.Otan pimeässä ympäriltäsi kiinni, etten putoa kyydistä kun kaasutamme hiukset hulmuten ja yöpaidan helmat lepattaen Harrikalla höyhensaarille.

Sanoivat, että sinulla on uniapnea, antoivat alipainemaskin, vaimensivat kitapurjemoottorin. Öistäni tuli tylsät hiljaiset tunnit, joita seinäkellon sekunnit hakkaavat valmiiiksi.

Useiden pitkien öiden jälkeen maskin kuminauhat löystyvät. Hengityksesi saa aikaan viheltävän kimeän äänen, joka vuorottelee laitteen pumppaavan surinan kanssa. 

Katson sinua hämärässä, näytät ihan suihkarin lentäjältä ja kaljusi kiiltävältä nahkakypärältä!.Otan sinua kädestä kiinni, että pysyn mukana.

Katuvalot heijastavat seinälle kiitoradan, kun syöksymme tähtikirkkaalle yötaivaalle. 

-Valo Ki- ©Asta Gyldén-Lahtinen

Sisäistä pohdintaa

 

©Asta Gyldén-Lahtinen

Kaikki mitä rakastan

 

Tyynellä rannalla

 

Punainen kimono

Olen julkaissut tämän runon jo aiemmin, 

mutta se oli siirtynyt jostain syystä luonnostilaan?

Alkuperäisen tekstin, inspiraation synnystä runoon kadotin myös,

aiheen runoon sain Leena Lumen blogista.

Laitan nyt tämän runon uudelleen tähän.

Rakkautta ja lämpimiä sydämenlyöntejä kaikille!

 

Punainen kimono

ojensit sen lahjaksi

silmissäsi kaipaus ja lämpö

punainen kimono

pehmää silkkiä

kuin äänesi kertoessasi ikäväsi

se ylläni

punaisessa silkissä

lämpimät sydämen lyöntisi

kulkevat ihollani

ympäröivät minut rakkaudellasi

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Onnellista elämää

  Kojulle jossa myydään 

onnellista elämää on pitkä jono 

kun lopulta on sinun vuorosi 

ei ole lainkaan varmaa 

mitä saat. 

 

Jos osaat astua jonon sivuun 

katsella ylös taivaalle 

ja syvälle sisimpääsi 

voit varmimmin löytää jotain aitoa 

Kysy itseltäsi,  

mikä on sinulle onnellista elämää?.

-Valo Ki-

 ©Asta Gyldén-Lahtinen

Matkaaja

 

Seitsemän meren tuulet hiuksissa

olen taivaltanut

Korkeimmalla vuoren huipulla

maailmojen yli katsonut

Universumin syliin

tähtien taakse nukahtanut

Olen ikuinen matkaaja

  ajasta toiseen vaeltaja

-Valo Ki

© Asta Gyldén-Lahtinen

Nukkuvat aurinkomeren rannat

Unelmilla
riipun reunassa elämän
toiveilla itseni aikaan kiinnitän.
Tuhannet kuut olen kulkenut,
saapumatta mihinkään
alati matkannut
yöt loputtomat olen etsinyt
perille koskaan
en silti löytänyt.

Nyt nukkuvat
aurinkomeren rannat
niihin tahtoisin upota
kanssasi öihin
yhdessä vajota
pimeys ympärillä
yö jonka toivon kestävän
tämän ajan eliniän ylittävän.

Yössä kuuntelen laulajaa runojen
kunnes aikojen lopussa
pysätyy virta sanojen.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

 

Muisto

Pehmoiset laineet
hivelevät jalkoja
auringossa kylpenyt vesi
on lempeä.
Valo kuljettaa
kultaisia lastuja laineilla
jään hetkeen
jossa valkoiset lumpeet
keinuvat unettavasti
rantahiekka on lämmintä
iltaan asti.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Omenapuun alla

 Kevyttä kesäistä yläpilveä

omenapuun alla, riippukeinussa

tuuli palmikoi hiuksiani

lämpömittari  hikoilee

seinustalla iltapäivän

auringossa  

-Valo Ki- 

© Asta Gyldén- Lahtinen

 

Kevät

Poimin hetkiä

räystäältä jääpuikosta
löydän vesipisaran
johon on kätketty jotain 

Valo!

Poimin hetkiä
aurinko ajaa takaa
viimeisiä jääkiteitä
juoksuttaa lumia puroiksi 

Vesi !

Poimin hetkiä
poutapilviä taivaalta
sinen silmiini tallennan
hengitän lämpimän tuulen 

Tuoksut!

Poimin hetkiä,
valo lävistää
kirkkaalla keihäällä
pysähtyneen hämärän
Kevät!

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Silloin olin kokonainen

Olin kuun hopeisella sillalla

illalla kun pimeys kietoutui ylle

hiljaisuus kaiken täytti

näytti aika seisahtuneen

pysähtyneen hetken sisällä

 olin kokonainen

-Valo-Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Sydämet

Eheät sydämet

ovat todella harvinaiset

hyvin korjatulla pärjää kyllä

 sellainen on mulla

sydämellä sideharso yllä

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Huojuvien tuulien talossa

Huojuvien tuulien talossa

menneiden päivien laulut
kulkevat hennossa valossa
pieni häikäisevä sävel
lohduton nuotti
kulkevat rinnakkain

 tyhjissä huoneissa

 
Aika hipaisee

 yksinäistä ikkunaa
valoa harmaalla hirrellä
huojuvien tuulien talossa
mennyt aika asuu   
-Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen 

Mittatilausakka

Olisin minä ollut

kainaloon sopiva

mittatilausakka

Siihen olisin käpertynyt

Sinulle täydellinen pakka

Painanut korvan

lämpimälle iholle

kuunnellut sydämen lyönnit

Et sinä minua halunnut

pois luotasi työnnit.

-Valok Ki

© Asta Gyldén-Lahtinen

Unetonta unta

Mielen reunalla istuu pieni otus

joka käsiään yhteen taputtaa

sormiansa naksuttaa

en nukutuksi saa

joku olkapäällä veisaa

niin tehdä ei saa

kun yritän nukahtaa.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen