Tervetuloa runosivuilleni

Kirjoitan sinulle runon, vuoden jokaiselle päivälle, ilolle, ikävän häivälle,
niin ehkä meidän on helpompi kulkea,
uudet ovet avata,vanhat sulkea. © Asta Gyldén-Lahtinen



sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Suru

Kirjoitan surun kirjaani
laitan kannet kiinni
olkoot siellä
tarkastelen vasta sitten
kun suostuu pysymään sivuilla
eikä enää hyppää sydämeeni.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen

8 kommenttia:

  1. Hieno runo...pyörittelin itsekseni yhtä surua joulun ajan ja sitten se taisi pompata sydämestäni pois lopullisesti...kirjoitin sen ulos. Toivon, uskon ja luotan että pysyy poissa -lopullisesti. Joulu herkistää, ainakin minut. Kiitos tästä runosta, kosketti minua.

    VastaaPoista
  2. Sururunokin voi olla kaunis...
    Surun pitää kirjoittaa.

    VastaaPoista
  3. Hienosti runoiltu. Noin onkin parasta surulle tehdä, eikä antaa sen todellakaan tehdä pesää sieluun. Haleja rakas sisko.

    VastaaPoista
  4. Sari,
    surut olisi hyvä saada käsiteltyä. Ne kuluttavat ihmistä alitajuisesti sisältä. Putkahtavat esiin yllättäen, tehden olon perin kurjaksi. Toivotaan, että surujemme tummat pilkut, vaalenevat ja haalenevat kadoten lopulta. Halauksia:)

    VastaaPoista
  5. ulleriina,
    sanoiksi kirjoitettu suru, kadottaa osan kuluttavasta voimastaan. Ehkä myöhemmin sitä voi katsella tyynemmin, lempeästi hyväksyen.

    VastaaPoista
  6. Kaarnikka,
    Suru, kauniina kiemuraisina sanoina paperilla. Paljon vähemmän peloittavana:) Kiitos haluksista, tulevat aina tarpeeseen.

    VastaaPoista
  7. seijastiina,
    kiitos sinulle :). Ehkä ilo tuntuisi tasapaksulta, ilman surua.

    VastaaPoista