Suon laidalla
seison hangella keskellä valkeutta
isoa äärettömyyttä
tuulen lento piirtää kaaren taivaankanteen
jossain ilmaa halkoo hento siivenisku
hiljaisuus puhuu lempeästi
asettuu viereen
yhdessä mittaamme taivaankannen
auringon viime säteet
katsomme kuinka tähdet sytyttävät valonsa
pimeyteen, yksi toisensa jälkeen
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen