Kuu kulkee kalpeana alastomien puiden takana
pilvet hipovat sen pintaa
hento kuura on kulkenut salaa ruohonkorsille
talvi kulkee maiseman reunoilla
puhaltaa kylmää viimaa poskille
kelmeässä valossa portaat syksyyn
uuden odotuksen kynnykselle astun varoen
paljaiden oksien takaa näen talven
pimeä ja hämärä kulkevat tummissa viitoissaan
vierellään valo, jolla hiukset jäähelmiä
silmissä ikijään kirkas kimalle
silmissä ikijään kirkas kimalle
kuljettaa mukanaan lumihiutaleita ripotellen niitä hiljaa
vaiteliaana odottavan luonnon pintaan.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen
Ja kaikkialla vallitsee odottava tunnelma... =)
VastaaPoistaUna,
VastaaPoistaminäkin jo hieman odotan tuota jääkide olentoa, joka huurruttaisi maiseman vähän valoisammaksi :)
En vain lue ihanaa monipuolista sivuasi, palkitsen sen. Sivullani pieniä sanoja on tunnustus tälle blogille. Toivon sen tuovan iloa lämpöä ja kaikenlaisia ajatuksia polkusi varrelta.. jaksamisiin!
VastaaPoistaVoi kiitos paljon aikatherine, käyn noutamassa palkinnon kun ehdin, kävin jo sitä katsomassa.
VastaaPoistaKivaa ja lempeää marraskuuta sinulle :)