Merta niin rakastan,
kun näen ulapan
joka kerran
kuulen sen laulavan.
Kuiskaukset aaltojen.
rannalla kulkeneet,
vaahtopäät myrskyjen
kiville laskeneet.
Näen auringon,
maisemaa kultaavan,
mieleni ahdingon
kokonaan unohdan.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen
Olet uudistanut blogisi ilmettä, kaunis on! Ja runo merestä ja aaltojen kuiskauksista on kuin sinfoniaa sielulle. Kaunista.
VastaaPoistaLöysin blogiin tällaisen kivan pohjan. Se onmielstäni passeli runoblogiin.
PoistaMeri, aallot ja ulappa, antavat tilaa hengittää. Vilvoittava suolainen tuuli huuhtoo murheet mennessään.
Olen usein miettinyt, miksi pitää olla monta blogia, mutta nyt ensimmäisen kerran tajuan, miksi näin on hyvä. Tämä sivustosi on ehyt kokonaisuus, hieno ja herkkä. Ensin ihastuin Valokin kiteet -sivustoon, mutta kun tulin tänne, jäin :-)
VastaaPoistaKiitos herkistä hetkistä. Valokin kiteet sivulla oli hieno kuva- ja tekstikokonaisuus vuoden vaihteesta.
Runoille sopii tällainen kapeampi tekstialue ja suurille kuville taas leveämpi, sekin puoltaa kahden blogin olemassaoloa. Sinullahan on sitten vielä lisääkin, mutta nämä ajatukset nyt aluksi.
Tervetuloa tänne Usva! Olen usein ajatellut lopettaa koko runoblogin. Olen kuitenkin pitänyt sen erillisenä kokonaisuutena. Ehkä runot hukkuisivat muun tekstin sekaan jos yhdistäisin blogit. Minullahan on blogeja neljä jokaisessa omat juttunsa, korut ja valokuvat ym. Valokuvablogiin halusin blogin johon voin laittaa kuvat isoina, ne tulevat paremmin esiin. Saahan niitä klikkailtua suuremmaksi, mutta näyttää silmään paremmalta noin. Nyt on ollut kaikissa blogeissa hiljaiseloa, voimavarat menevät muualle. Kyllä se varmasti tästä piristyy taas.
PoistaIhanalle Valokille oikein hyvää ystävän päivää. Kiitos jälleen todella ihanasta runosta. Sivullani Ajatellaan Aikatherine on sinulle jotakin, käyhän kylässä!
VastaaPoistaKiitos kultainen Aikatherine! Olen käynyt täällä blogissa niin harvoin viime päivinä. Perehdyn kyllä haasteeseesi kunhan vain saan itseäni vähän kasaan ja vauhtiin.
Poista