Näin vanhan korpin tutun
se kertoi kumman jutun.
Kuinka havun neulaset portin pielinä,
juhlii metsän kansa
koivun juuret soittimen kielinä
tanssii koloissansa.
Vaikka lumi pöllyää hangella
ei se yhtään haittaa
jatketaan tiukalla samballa
tanssi laulu maittaa.
Kun tanssi alkaa tihkaista,
syödään tikkaria pihkaista.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen
Mainio runo, rytmit ja riimit hienosti kohdillaan. Pääsisimmepä mukaan tanssimaan...
VastaaPoistaTämä on vähän lastenlorumainen runo. Olen ajatellut, että voisin yrittää joskus tehdä lastenlorukirjan. Valoru saisi kuvittaa sen ihanilla piirroksillaan. Kaikenlaisia unelmia :)
VastaaPoistaMetsänkansan tanssiaisiin olisi kiva päästä, talvisena kylmänä päivänä.
Taisi runosi syttyä siellä luonnossa eilen, kaunis runo!
VastaaPoistaKyllä, siellä istuskellessa mieleen tuli kaikkea kivaa!!
PoistaHei,
VastaaPoistaLöysinpäs hienon runoblogin mutkan kautta. Täälläpä kauniita runoja on. Tulen toistenkin. Kaunis sivusto sulla Valokki!
Tervetuloa Sisko :) Kiitos kannustavasta kommentistasi. Olet oikein tervetullut tänne lukemaan ja katselemaan.
VastaaPoistaHahaa! Oli hauska! Näin ne ihan sieluni silmillä tikkaria mutustamassa. =)
VastaaPoistaKeväisiä koloja luonnossa katsellessa, ihan hiljaa. Voi kuulla jostain musiikkia ja ilakointia. Siellä ne bilettää :)
PoistaTämä runo sai minut hymyilemään - ihana!
VastaaPoista