Unen piirtäjät

Hämärässä unen säikeet

verkkaisen mielen pinnalla kulkevat

huomaamatta hiljaa silmät sulkevat

vievät tiedostamattoman holviin

siellä kaadetaan arvoituksia kolviin

kuvat oudot, kauniit esiin piirtävät

vain osan päivämieleen siirtävät.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Rannalla

Surenkorento

 on kyllästynyt vanhaan takkiinsa

heittänyt aaltojen vietäväksi

tuhannet kirkkaat valon kiteet

tanssivat vedessä kilpaa

voikukan nukkavauvat

matkustavat tuulen vaunuissa

uusiin koteihinsa

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Siivetön

Siivet oli

ainakin muistan niin

kun minut maailmaan lähetettiin

päivät kevyet liidin, uskoin unelmiin.

ilo kupli syvällä rinnassa

hymy välkehtihuulten pinnassa

Milloin ne leikattiin?

komeron kätköihin viikattiin.

Milloin lakkasin lentämästä

uskomasta unelmiin?

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Yksin

Silloin ihminen on yksin

kun hyttysen ininä

hämärässä
unen rajamailla

kuullostaa ystävälliseltä.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Enkeleitä?

Juuri kun olen nukahtamassa
vielä kun viimeinen valonkajo
kuvastuu luomien lävitse
jokin häilähtää ohitse
avaan silmäni
Mitään ei näy?
Enkä se olikin vain yksi niistä
 pienistä enkeleistä
jotka lentävät joka ilta tyynyillemme
vartioimaan untamme.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Elementeille

Kieputa, kierrä

sivele, hivele.

Kerää mukaan idän tuuli.

Loista, paista

lämmitä lempeästi.

Mukaan matkaan kääri etelän tuli.

Anna tasainen tie astua

hyvä alusta kasvaa.

Levätä, asua,  multava pohjoisen maa.

Kastele, pese, virkistä

sammuta palava jano.

Sametin pehmeä, raikas, virtaava lännen vesi.

-Valok Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kuuletko?

Kuuletko sen?

laulun keijujen

helkkeen hiljaisen

pienten tiukujen.

-Valok Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Norovirus

Vatsaa vääntää

ylösalaisin kääntää

jalat tärisee

peppu pärisee

pytylle hyökkää

hirveesti yökkää.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tie toisiin maailmoihin

Keskellä vihreyttä

tie toisiin maailmoihin

astua sisään

kuunnella luonnon kertomaa

hiljaista tarinaa.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Onnellisuutta

Onnellisuutta

puhtaat lakanat

ne ruusukuvioiset

pehmeät sukat

pitsivartiset

olo kuin prinsessalla

sujahdan lakanoiden väliin

kuuntelen

sateen unettavaa ropinaa katolla.

-Valok Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Aamu

 Aamukasteisilla lehdillä

yön uneliaisuus

pikkulintujen siivillä

uusi päivä

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Silmissä sateenkaaren laulu

 Hän ratsastaa tummalla pilvellä

sanat pisaroiden leikkinä huulilla

silmissä sateenkaaren laulu

kädet tuulen leikkinä iholla.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kermavaahtoa ja voita

Mennellä viikolla päätin hankkia keväthepeneitä

Ahtauduin myymälän hiostavaan sovituskoppiin.

Mitä totesinkaan?!, viimevuotiset vaatteiden koko

numerot eivät enää pädekkään, eivät tänä

vuonnakaan!

Johtuisikohan se siitä että...

-

Kuorrutan 

kuohuvat tunteeni

kervavaahdolla

sivelen sieluni

 haavoihin voita

äkkiä olen kymmenen

kiloa isompi

isompana on helpompi

kohdata vastoinkäymiset.

Onhan?

 

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Keväälle

                                 Soiden rannoilla kurkien laulu

                                 sulavesien juoksu kilvan uomissa

                                 vihreäksi muuttuva maiseman taulu

                                 pienet hennot nuput tuomissa

                                 lämpö kulkee mukana tuulen

                                 tuoden kirjeitä kesältä

                                 iloisen sirkutuksen kuulen

                                 oksilta lintujen pesältä.

                                          -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tuuli

                              Keväälle lauleskellen haravoin

                              siistin, silittelin nurmen pintaa

                              kauan ahkerasti urakoin

                              arvelin ei työlle tule hintaa

                              tuuli olit toista mieltä

                              heitti lehdet hujan hajan

                              puhui puhureiden kieltä

                              yltyi suuremmaksi koko ajan

                              lehtikasat sekoitteli
                              kovaan ääneen hekotteli

                                     -Valo Ki- © Asta Gyldén-Lahtinen

 

Äitiys on..

                                        Äitiys on..
                                    Vaippa kasoja
                                     märkiä rasoja.
                                     Pyykki vuoria
                                     perunankuoria.

                                     Tutteli vellejä
                                     sirkus pellejä.
                                     Silmiä iloisia
                                  poskia pehmoisia.

                                 Vikkeliä jalkoja
                                 herneen palkoja
                                  Kurahousuja
                            kuume käyrän nousuja.
                                 Nopeita vuosia
                                nuutunutta kuosia.

                           Laastaria ja rakkautta

                                    Se on myös..

                                 Nuorta uhmaa
                            monta sanaa tuhmaa.
                            Murheita, lohdutusta
                             pelkoa ja odotusta.
                            Luopumista vaikeaa
                             kaipausta haikeaa.

                                    -Valo Ki-© Asta Gyldén-Lahtinen

Siivet

Perhonen jos kuollut on
kun oikein uskon
voin puhaltaa sen henkiin

Kun tahdon vaan
astua kyllä saan
pian keijukaisen kenkiin

Kun tiedän sen
olen pieni ihminen
mut ihan turhaan pelkään
niin kasvaa siivet selkään

   -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Yön untuvatyyny

Yön untuvatyyny
hajonneena taivaan kannelle
tuulella siivoustalkoot
aamu aurinko saa
hahtuvia silmilleen.
-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ulos palanut ?

Kiihtyvässä työtahdissa imaistaan ihmisestä viimeiset mehut helposti. Jos tunnollisena vain yrittää, yrittää ja vieläkin yrittää, vaikka ei enää jaksaisi, tai pystyisi. Ei riitä että tekee parhaansa, vaan vielä on yllettävä parempaan. Seuraavanlainen olotila siitä voi tulla.

ULOS PALANUT?

Jonglöörinä, elämäntapa taikurina
pääosassa näytelmässä
elämää pikakelauksella
käsikirjoitus vilistää
en saa tekstistä selvää
syöksyn näyttämölle
väärään aikaan
repliikit hukassa
pallot putoilevat käsistä
ja pupu juuttuu hattuun.

  -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Veden muistissa

Veden muistissa
jään kiteet
talven lumet
pohjoistuulet
sitä suudelleet
hallan huulet

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kiitos

Kiitos voimasta
kiitos viisaudesta
kiitos rakkaudesta
kiitos piinasta
mutta, kiitä en viinasta
se on vienyt monelta liian paljon

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Uni

Unet ovat ajoittain niin todentuntuisia että, kummallisuudestaan huolimatta herätessä saattaa tuntea metsän tai kukkien tuoksun, jäädä tunnelman vangiksi vielä toviksi heräämisen jälkeen.

UNESSA

Unessa astun kauriin jälkiin
pehmeälle sammalelle
metsän vihreään hämärään
jossa puut seisovat vaiti odottaen
astun, menen, katoan
muutun samaksi luonnon kanssa
kauriina unessa.

  -Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen

Vedet

Vedet tuovat viestejä
piirtävät pintaan
kuvan huurteisen
syvältä suon mudasta
maan uumenista
hiljaa kohoaa ylös
talvesta heränneen
maan ja veden laulu.

  -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Jomotusta

Hankalan puolison kanssa elo
on kuin nasta takapuolessa
jomottaa jatkuvasti
mutta sydämen kohdalta

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kuusen alla

Sammal mättäällä kuusen alla
tummuvassa illassa

 kaukana tavoittamattomissa maailmalta
oksa kiertyy pehmeästi yli
ilta käärii päivän hellästi
siniseen samettiin
latvuksissa kulkee
laulurastaan sointi.

   -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Perjantai fiilis

Joskus perjantai voi tuntua tältä

Pää on niin kuin pesupallo
vaahtoaa yli koko kallo

Kun

Joka aamu kello kuusi
herätyskello huusi
mitä siinä vielä notkut
kerää ylös laiskat luusi
pese silmistä unen sotkut
muuten pomo antaa potkut
      -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Joten hyvää viikonloppua !

Kyy

Kevät on tullut
kyy mättäällä makasi
notkealla vartalolla havuja lakaisi
jotain, kai ystävällistä mulle se sihisi
en kuullut mitä
pelkäsin sitä
pelko korvissa kihisi
   -Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen

Väistyvää talvea kiitän

Väistyvää talvea kiitän
pitkistä uneliaista päivistä
tunneista hiljaisen hämärän

useista pimeistä hetkistä

Tervehdin sinua valo
aurinko toivon tuoja
sytytä sisäinen palo
uuden elämän luoja.
-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Harmaus

Hiljainen harmaus
on viipynyt maiseman yllä monta päivää
pysähtyneisyys kyyhöttää pihapuissa
räntää viitassaan
odottaen tuulta ja aurinkoa
      -Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen

Illalla

Hän sulkee silmät vänyneet uneen
ei tossun jälkiä jää lumeen
kun astuu höyhenlaivaan
ja seilaa läpi kirkkaan tähtitaivaan.
    -Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen

Este

Kun edessäsi on este
se on vain hidaste
vaikkakin olisi suuri
ylipääsemätön kuin muuri
nosta katseesi ylös pitkin taivanrantaa
se sinulle toivoa antaa
suurimmankin vuoren takaa
kirkas aurinko säteitään lataa.
    -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Rakkaus

Rakkaus joka joskus on ollut

ei katoa, lopu, häviä

jokainen ihminen jättää jälkeensä

jäljen itsensä kokoisen

hilpeän, iloisen

pienen, kipeän

ehkä montun satakiloisen

toinen vikkelän ripeän

joku perin haikean

tai  hyvin vaikean.

Mutta rakkaus ei katoa.

   -Valo Ki-

© Asta Gyldén- Lahtinen

Puu

Puu, mitä kuiskasi korvaan?,
poskea vasten karhea kaarna
huojui hiljaa tuulessa
juuret syvällä mullassa
keinutti mua mukana
älä murehdi olet turvassa

-Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen

Räpiköintiä

Toiset arvokkaasti elämän virrassa lipuu
minä se räpiköin
pää on käynyt pinnan alla jo muutaman kerran
ihan juuri sen verran
keuhkoihin että,
sain melko pahasti vettä

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Pelon peikko

Pelon peikko
epävarmuudesta kasvaa
tietää milloin olet heikko
rullaluistimiaan rasvaa
helmassa takin kulkee
odottamatta syöksyy esiin
silmät kun siltä sulkee
hyppää salaa juomavesiin

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kevättä

Aurinko nitoo kultaista pantaa
juoksee pitkin taivaanrantaa
keväälle luvan tulla antaa

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Veden väki

Jäälasin läpi
keväinen kulkija näki
kuinka tanssi kilvan
purossa veden väki
aalloissa leikki Näkki
kädessä talven tuulihäkki

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Enkeleitä

Rakkaitani varten  Taivaan isä
lähetä enkeleitä
pieniä tai suuria
ei sillä niin väliä
kunhan niillä
on suojelevat siivet
voisi niillä reppu olla mukana
johon laittaa muutama murhe
kyllä sinne yksi mahtuisi
tai ehkä useampi pieni
sinne voileipien ja maitopullon viereen
Luojalle mukaan vietäväksi

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Vallaton kevätaurinko

Talvi on joutunut siirtämään
harmaan pitansa
taivaankannen yltä
vallaton kevät aurinko
juoksee kodin joka soppeen
paljastaa armotta tahrat ikkuna ruudulla
pölykerroksen piirongin päällä

-Valo Ki-

© Asta Gylden-Lahtinen

Suru on mustavalkoinen

 Mennyt viikko on ollut alakulon värittämä pahasta  olosta on vaikea siirtyä "normaaliin" arkeen. Joten kirjoitan vielä surun värittämän runon värittömästä surusta.


Tänään olen surullinen
suru on mustavalkoinen
taivaalta sataa nauloja
valo on liian kirkasta
suru on mustia nauhoja
joissa pala puhdasta valkoista

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen