Olin jo kauan kirjoittanut runoja ennen kuin uskalsin näyttää niitä muille. Vähän siskoille vilauttelin varovasti, mutta sitten uskaltauduinn lähettämään nipun kriitikolle arvioitavaksi. Noo, runo nippujen sivuilla oli kommentteja, joitain plussia ja joitain huutomerkkejä, käytin liikaa mahtipontisia adjektiiveja ja kuluneita riimipareja. Hän käski myös miettiä kenelle oikein kirjoitan. Jaksaako ketään ventovierasta kiinnostaa maailmaa suurempi sydämen tuska, henkilökohtainen murheeni tai kokemani menetys. Oijoi!
Kesti hetken ennenkuin suostuin vähän muokkaamaan niitä, sillä olivathan ne sellaisenaan minun omia. Mutta seuraava pätkä putkahti muokkausten lomassa.
Riisun runoista turhat riimit
mahtipontiset adjektiivit
tuleeko niistä kauniit, keveät
joilla siivet on vahvat, leveät
päästäkseen kauaksi ihmisten mielille
jäädäkseen soimaan useille kielille.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti