Hopeinen hipaisu ikkunaruudulla
kuu uinuu pilven polvella
varjot ääneti liikkuvat
varpaillaan lehvistöön hiipivät
utuharson helma peltojen yllä.
auringon valopunos horisontissa kasvaa
hetken viipyvät sylikkäin yö ja päivä.
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen
Upea maisema ja kuu!
VastaaPoistaK
Kaunis runo ja niin tosi :)
Ilahduttavaa viikonloppua :)
seijastiina, kiitos kommentista. Palaute runoista on aina ilahduttavaa. Leppoista viinkonloppua sinulle myös!
VastaaPoistaOi!, teki niin mieli runovuorolaulaa tämä...ja tuli ikävä hopeista kuuta, lumoa.
VastaaPoistaLeena Lumi, laula vain, olen otettu jos runoni saavat laulamaan:) Kuu on aina niin arvoituksellinen ja kaunis. Pian saamme nauttia, syksyisistä oranssin punaisista kuutamoista, jos on selkeä taivas.
VastaaPoista