Viimeinen lomapäivä
huomenna kesä juoksee
aurinko kainalossa
kumpareen taakse
ennenkuin ehdin pihakeinuun
lähettää pilven heittämään vettä
väsyneeseen niskaani
silti se on laittanut
kukkapenkin kukat
tuoksumaan huumaavasti
linnut laulamaan iltakonsertin.
Eihän kesä kokonaan mene? Eihän?
-Valo Ki-
© Asta Gyldén-Lahtinen
Huomenna on hieno päivä, kaikki kaunis jatkaa eloaan, sinun iloksesi ja voimaksesi. Älä anna arjen harmaan hupun humpsahtaa silmillesi, vaan pidä yllä tämä, tarmo ja positiivinen hyvä olo joka sinusta nyt kumpuaa... lämpimin halauksin isosisko
VastaaPoistaKaarnikka, kiitos ihanista sanoistasi;) Kyllä, siitä hengissä selvitään, vaikka aina on vähän järkytys, kun riipaistaan taas "työputkeen".
VastaaPoistaKesä on akkujen latausta, mutta todella vapauden ja kesän riemusta voi olla raskasta raataa taas. Kovin vähän on työläisellä lomia. Kovin paljon ajasta ja voimista vedetään yhteiskunnalle. Runosi varmaan koskettaa monia!
VastaaPoistaVähän samat fiilarit täälläkin, pikkusen yökkää haki viimeisenä lomailtana, yön pyörin ja "ahdistelin." Mutta kait sitä siihen arki-uraan humpsahtaa taas, onneksi on illat ja vapaapäivät.
VastaaPoistamarjaisa, aina se on vähän haikeaa ja himpun vaikeaa. Lomia pitäisi olla enemmän, suurin osa elämästä menee työssä ja loput työstä toipumisessa. No kyllä iltaisin ja viikonloppuisin, joskus jaksaa jotain mukavaakin tehdä.
VastaaPoistaValoru, kyllä me arkiuraan upotaan, sujuvasti. Vähän nutturaa viipottaa jostain syvältä. Hih! Kyllä se siitä taas, kun saa piiskattua itsensä runiineihin, niiden avulla pysyy homma hallinnassa.
VastaaPoistaSiis rutiineihin, kirjoitan aivan didudii.
VastaaPoista