Sadepisaroiden sormet

Sadepisaroiden tuhannet sormet

ikkunalaudalle rummuttaa

ne kauniin soinnun aikaan saa

ne kertovat salaista tarinaa

jossa on paljon asiaa

laulavat hiljaista lauluaan

johon on helppo nukahtaa

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tarinan jakajan talossa

Tarinan jakajan talossa

istun pehmessä valossa

sanoja verkkaan kirstusta antaa

minun on tehtävä esille kantaa.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kesä sunnuntai

Pulleat turhamaiset pilvet

peilaavat pyöreitä muotojaan

tyynen järven peilipinnasta

koko pitkän päivän

 

Väsynyt tuuli 

on istunut suon laitaan

kanervien sekaan

keräämään voimia

 

Aika lipuu verkkaisesti

aurinko on seisahtanut taivaalle

odottamaan seuraavaa pilveä.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Siiviksi sormeni sulivat

Kuu 

asetti hopeisen tähden otsalleni

siiviksi sormeni sulivat

kevyeksi muutuin

pilvet lähelle tulivat

 

Aamulla 

tyynyllä kaksi simpukkaa

ja merenranta hiekkaa

höyheniä lattialla

paljaan jalan alla.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ilta

Pimeys on tullut

talo huokailee, naksahtelee

yön asettuessa räystäälle istumaan.

Kuuntelemaan talon tarinoita

outoja jorinoita.

 

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Fotaaja

Valokuvat 

odottavat ottajaa

innokasta fotaajaa

veden kirkas kuvajainen

kukka hento hunajainen

auringonkehrä kultainen

pumpulipilvi valkoinen.

-Valo Ki-

Pimeästä valoon

Sisimpäni häkkilinnun

vapaaksi päästän

niin se voi lentää edelläni

näyttää reitin

pimeästä valoon.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Viimeinen lomapäivä

Viimeinen lomapäivä

huomenna kesä juoksee

 aurinko kainalossa

kumpareen taakse

ennenkuin ehdin pihakeinuun

lähettää pilven heittämään vettä

väsyneeseen niskaani

silti se on laittanut

kukkapenkin kukat 

tuoksumaan huumaavasti

linnut laulamaan iltakonsertin.

 

Eihän kesä kokonaan mene? Eihän?

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Elämät

Elämät
kasa sanomalehtiä haalistuneita

unohdettuja tarinoita

hetken ihmiskohtaloita

lukiessa järkytymme

surullisia otsikoita

liian pian uhohdamme

kuolleet, tarinat vieraiden

surut tuntemattomien.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Hopeinen hipaisu

Hopeinen hipaisu ikkunaruudulla

kuu uinuu pilven polvella

varjot ääneti liikkuvat

varpaillaan lehvistöön hiipivät

utuharson helma peltojen yllä.

auringon valopunos horisontissa kasvaa

hetken viipyvät sylikkäin yö ja päivä.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Metsä

Metsä,vihreä hiljainen huone

suljen silmäni, lakkaan olemasta

puhun samaa kieltä puiden kanssa

pyörryttävän hetken ymmärrän kaiken

kunnes todellisuus kutsuu takaisin ja 

unohdan.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Myrsky

Myrskyn ratsujen hopeiset kilvet

tummassa ilmassa välähtää

rajuilma vaunuilla ajaa

pilvien yllä hurjaa ympyrää

kumoten vesitynnyrit Luojan

kutsuen kaatosateen tuojan.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Lailla pienen perhosen

Lailla pienen perhosen

voin liitää päivän kesäisen

taivaan pilvihattarat

kauniit päivänkakkarat

kuljen haistellen

kesää maistellen.

-Valo Ki-

© Ast Gyldén-Lahtinen

Unen piirtäjät

Hämärässä unen säikeet

verkkaisen mielen pinnalla kulkevat

huomaamatta hiljaa silmät sulkevat

vievät tiedostamattoman holviin

siellä kaadetaan arvoituksia kolviin

kuvat oudot, kauniit esiin piirtävät

vain osan päivämieleen siirtävät.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Rannalla

Surenkorento

 on kyllästynyt vanhaan takkiinsa

heittänyt aaltojen vietäväksi

tuhannet kirkkaat valon kiteet

tanssivat vedessä kilpaa

voikukan nukkavauvat

matkustavat tuulen vaunuissa

uusiin koteihinsa

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Siivetön

Siivet oli

ainakin muistan niin

kun minut maailmaan lähetettiin

päivät kevyet liidin, uskoin unelmiin.

ilo kupli syvällä rinnassa

hymy välkehtihuulten pinnassa

Milloin ne leikattiin?

komeron kätköihin viikattiin.

Milloin lakkasin lentämästä

uskomasta unelmiin?

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Yksin

Silloin ihminen on yksin

kun hyttysen ininä

hämärässä
unen rajamailla

kuullostaa ystävälliseltä.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Enkeleitä?

Juuri kun olen nukahtamassa
vielä kun viimeinen valonkajo
kuvastuu luomien lävitse
jokin häilähtää ohitse
avaan silmäni
Mitään ei näy?
Enkä se olikin vain yksi niistä
 pienistä enkeleistä
jotka lentävät joka ilta tyynyillemme
vartioimaan untamme.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Elementeille

Kieputa, kierrä

sivele, hivele.

Kerää mukaan idän tuuli.

Loista, paista

lämmitä lempeästi.

Mukaan matkaan kääri etelän tuli.

Anna tasainen tie astua

hyvä alusta kasvaa.

Levätä, asua,  multava pohjoisen maa.

Kastele, pese, virkistä

sammuta palava jano.

Sametin pehmeä, raikas, virtaava lännen vesi.

-Valok Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kuuletko?

Kuuletko sen?

laulun keijujen

helkkeen hiljaisen

pienten tiukujen.

-Valok Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Norovirus

Vatsaa vääntää

ylösalaisin kääntää

jalat tärisee

peppu pärisee

pytylle hyökkää

hirveesti yökkää.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tie toisiin maailmoihin

Keskellä vihreyttä

tie toisiin maailmoihin

astua sisään

kuunnella luonnon kertomaa

hiljaista tarinaa.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Onnellisuutta

Onnellisuutta

puhtaat lakanat

ne ruusukuvioiset

pehmeät sukat

pitsivartiset

olo kuin prinsessalla

sujahdan lakanoiden väliin

kuuntelen

sateen unettavaa ropinaa katolla.

-Valok Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Aamu

 Aamukasteisilla lehdillä

yön uneliaisuus

pikkulintujen siivillä

uusi päivä

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Silmissä sateenkaaren laulu

 Hän ratsastaa tummalla pilvellä

sanat pisaroiden leikkinä huulilla

silmissä sateenkaaren laulu

kädet tuulen leikkinä iholla.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kermavaahtoa ja voita

Mennellä viikolla päätin hankkia keväthepeneitä

Ahtauduin myymälän hiostavaan sovituskoppiin.

Mitä totesinkaan?!, viimevuotiset vaatteiden koko

numerot eivät enää pädekkään, eivät tänä

vuonnakaan!

Johtuisikohan se siitä että...

-

Kuorrutan 

kuohuvat tunteeni

kervavaahdolla

sivelen sieluni

 haavoihin voita

äkkiä olen kymmenen

kiloa isompi

isompana on helpompi

kohdata vastoinkäymiset.

Onhan?

 

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Keväälle

                                 Soiden rannoilla kurkien laulu

                                 sulavesien juoksu kilvan uomissa

                                 vihreäksi muuttuva maiseman taulu

                                 pienet hennot nuput tuomissa

                                 lämpö kulkee mukana tuulen

                                 tuoden kirjeitä kesältä

                                 iloisen sirkutuksen kuulen

                                 oksilta lintujen pesältä.

                                          -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tuuli

                              Keväälle lauleskellen haravoin

                              siistin, silittelin nurmen pintaa

                              kauan ahkerasti urakoin

                              arvelin ei työlle tule hintaa

                              tuuli olit toista mieltä

                              heitti lehdet hujan hajan

                              puhui puhureiden kieltä

                              yltyi suuremmaksi koko ajan

                              lehtikasat sekoitteli
                              kovaan ääneen hekotteli

                                     -Valo Ki- © Asta Gyldén-Lahtinen

 

Äitiys on..

                                        Äitiys on..
                                    Vaippa kasoja
                                     märkiä rasoja.
                                     Pyykki vuoria
                                     perunankuoria.

                                     Tutteli vellejä
                                     sirkus pellejä.
                                     Silmiä iloisia
                                  poskia pehmoisia.

                                 Vikkeliä jalkoja
                                 herneen palkoja
                                  Kurahousuja
                            kuume käyrän nousuja.
                                 Nopeita vuosia
                                nuutunutta kuosia.

                           Laastaria ja rakkautta

                                    Se on myös..

                                 Nuorta uhmaa
                            monta sanaa tuhmaa.
                            Murheita, lohdutusta
                             pelkoa ja odotusta.
                            Luopumista vaikeaa
                             kaipausta haikeaa.

                                    -Valo Ki-© Asta Gyldén-Lahtinen

Siivet

Perhonen jos kuollut on
kun oikein uskon
voin puhaltaa sen henkiin

Kun tahdon vaan
astua kyllä saan
pian keijukaisen kenkiin

Kun tiedän sen
olen pieni ihminen
mut ihan turhaan pelkään
niin kasvaa siivet selkään

   -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Yön untuvatyyny

Yön untuvatyyny
hajonneena taivaan kannelle
tuulella siivoustalkoot
aamu aurinko saa
hahtuvia silmilleen.
-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ulos palanut ?

Kiihtyvässä työtahdissa imaistaan ihmisestä viimeiset mehut helposti. Jos tunnollisena vain yrittää, yrittää ja vieläkin yrittää, vaikka ei enää jaksaisi, tai pystyisi. Ei riitä että tekee parhaansa, vaan vielä on yllettävä parempaan. Seuraavanlainen olotila siitä voi tulla.

ULOS PALANUT?

Jonglöörinä, elämäntapa taikurina
pääosassa näytelmässä
elämää pikakelauksella
käsikirjoitus vilistää
en saa tekstistä selvää
syöksyn näyttämölle
väärään aikaan
repliikit hukassa
pallot putoilevat käsistä
ja pupu juuttuu hattuun.

  -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Veden muistissa

Veden muistissa
jään kiteet
talven lumet
pohjoistuulet
sitä suudelleet
hallan huulet

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kiitos

Kiitos voimasta
kiitos viisaudesta
kiitos rakkaudesta
kiitos piinasta
mutta, kiitä en viinasta
se on vienyt monelta liian paljon

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Uni

Unet ovat ajoittain niin todentuntuisia että, kummallisuudestaan huolimatta herätessä saattaa tuntea metsän tai kukkien tuoksun, jäädä tunnelman vangiksi vielä toviksi heräämisen jälkeen.

UNESSA

Unessa astun kauriin jälkiin
pehmeälle sammalelle
metsän vihreään hämärään
jossa puut seisovat vaiti odottaen
astun, menen, katoan
muutun samaksi luonnon kanssa
kauriina unessa.

  -Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen

Vedet

Vedet tuovat viestejä
piirtävät pintaan
kuvan huurteisen
syvältä suon mudasta
maan uumenista
hiljaa kohoaa ylös
talvesta heränneen
maan ja veden laulu.

  -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Jomotusta

Hankalan puolison kanssa elo
on kuin nasta takapuolessa
jomottaa jatkuvasti
mutta sydämen kohdalta

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kuusen alla

Sammal mättäällä kuusen alla
tummuvassa illassa

 kaukana tavoittamattomissa maailmalta
oksa kiertyy pehmeästi yli
ilta käärii päivän hellästi
siniseen samettiin
latvuksissa kulkee
laulurastaan sointi.

   -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Perjantai fiilis

Joskus perjantai voi tuntua tältä

Pää on niin kuin pesupallo
vaahtoaa yli koko kallo

Kun

Joka aamu kello kuusi
herätyskello huusi
mitä siinä vielä notkut
kerää ylös laiskat luusi
pese silmistä unen sotkut
muuten pomo antaa potkut
      -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Joten hyvää viikonloppua !

Kyy

Kevät on tullut
kyy mättäällä makasi
notkealla vartalolla havuja lakaisi
jotain, kai ystävällistä mulle se sihisi
en kuullut mitä
pelkäsin sitä
pelko korvissa kihisi
   -Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen