Muisto

Pehmoiset laineet
hivelevät jalkoja
auringossa kylpenyt vesi
on lempeä.
Valo kuljettaa
kultaisia lastuja laineilla
jään hetkeen
jossa valkoiset lumpeet
keinuvat unettavasti
rantahiekka on lämmintä
iltaan asti.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Omenapuun alla

 Kevyttä kesäistä yläpilveä

omenapuun alla, riippukeinussa

tuuli palmikoi hiuksiani

lämpömittari  hikoilee

seinustalla iltapäivän

auringossa  

-Valo Ki- 

© Asta Gyldén- Lahtinen

 

Kevät

Poimin hetkiä

räystäältä jääpuikosta
löydän vesipisaran
johon on kätketty jotain 

Valo!

Poimin hetkiä
aurinko ajaa takaa
viimeisiä jääkiteitä
juoksuttaa lumia puroiksi 

Vesi !

Poimin hetkiä
poutapilviä taivaalta
sinen silmiini tallennan
hengitän lämpimän tuulen 

Tuoksut!

Poimin hetkiä,
valo lävistää
kirkkaalla keihäällä
pysähtyneen hämärän
Kevät!

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Silloin olin kokonainen

Olin kuun hopeisella sillalla

illalla kun pimeys kietoutui ylle

hiljaisuus kaiken täytti

näytti aika seisahtuneen

pysähtyneen hetken sisällä

 olin kokonainen

-Valo-Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Sydämet

Eheät sydämet

ovat todella harvinaiset

hyvin korjatulla pärjää kyllä

 sellainen on mulla

sydämellä sideharso yllä

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Huojuvien tuulien talossa

Huojuvien tuulien talossa

menneiden päivien laulut
kulkevat hennossa valossa
pieni häikäisevä sävel
lohduton nuotti
kulkevat rinnakkain

 tyhjissä huoneissa

 
Aika hipaisee

 yksinäistä ikkunaa
valoa harmaalla hirrellä
huojuvien tuulien talossa
mennyt aika asuu   
-Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen 

Mittatilausakka

Olisin minä ollut

kainaloon sopiva

mittatilausakka

Siihen olisin käpertynyt

Sinulle täydellinen pakka

Painanut korvan

lämpimälle iholle

kuunnellut sydämen lyönnit

Et sinä minua halunnut

pois luotasi työnnit.

-Valok Ki

© Asta Gyldén-Lahtinen

Unetonta unta

Mielen reunalla istuu pieni otus

joka käsiään yhteen taputtaa

sormiansa naksuttaa

en nukutuksi saa

joku olkapäällä veisaa

niin tehdä ei saa

kun yritän nukahtaa.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

 

Unen kehrääjä

Leijun keskellä syvää sineä, olo on niin hyvä, keveä. Jostain kulkee editseni värein loistava kaari leveä. Tiukuja, tiukuja olen uneen liukuja.

Kaarella istuu pieni valkotukkainen hahmo rukki edessään. Hentojen sormien lomitse tanssii utuinen hopeinen nauha. Se on niin kaunis.”Unen kehrääjä” kuiskaa pieni valohahmo olkapäälläni.Voin nähdä nauhan kauniit sävyt kun se kiertyy välkehtiväksi vyyhdiksi. Osa nauhasta muuttuu tummaksi, lähes mustaksi.Unen kehrääjä nappaa nopeasti pienet kiiltävät sakset jotka kilahtavat vain kerran ja tumma osa nauhasta leijailee siniseen tyhjyyteen.

”Painajaisia, huolia” Kuiskaa valohahmo.

Unen kehrääjä katsahtaa minuun pienillä lähes mustilla silmillään, joissapilkahtaa hetken hyväntahtoisuus. Hän ojentaa minulle hopeisen välkehtivän vyyhdin, sanoen.”Ole hyvä, opi lukemaan sitä niin voit tehdä ehkä toisenlaisia valintoja”Tarkastelen vyyhtiä ymmälläni, kun katson nauhaa tarkemmin voinnähdä siinä pieniä valoruutuja, joissa jokaisessa on kuvia.”Ne ovat uusia koottavia unia”, kuulen sanottavan. Suljen silmäni ja kuljetan nauhaa sormieni lomitse. Kuvat siirtyvät kirkkaina mieleeni. Ensin ne ovat epäjärjestyksessä. Kuvien tarina katkeilee välillä ja muuttuu sekavaksi. Lopulta vyyhdin luku alkaa onnistua ja pääsen mukaan uneen.

Leijun, leijun, näen pienen keijun…….

Kauniita unia kaikille!

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Menneet

Menneiden päivien reunat

haperaksi kuluneet

rullalle kääntyneet

kuvat kerran niin kauniit

pois kuluneet

värit kirkkaina loistaneet

ovat harmaiksi haalistuneet

 -Valo K-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kauan surua kantoi

Varjojen hän antoi

luokseen kutsua

kauan surua kantoi

ei tahtonut ois luopua

vaikka toisin vannoi

lopulta halusi vain nukkua

Uni, ei se ollut suloista

leijumista murheista

puhdasta tai valkoista

luopumista taakoista

Se oli kipua ja itkua

lohdutonta huutoa

itkeviä rakkaita

Aja taaksepäin jos

kääntää voisi

tekisi hän kaiken 

toisin

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Elementtien kutsu

Tule luokse tuulien tuoma,

nouse idästä ilman henki.

Tule luokse tulen voima,

etelästä elämänvalo.

Tule luokse veden tuoma,

lännestä vetehisten elon anto.

Tule luokse maan mannuilta,

pohjoisesta muhevan mullan voima.

Tulkaa luokse pyytävän,

kiertykää kehälle elämän.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Juhlaa

Näin vanhan korpin tutun

se kertoi kumman jutun.

Kuinka havun neulaset portin pielinä,

juhlii metsän kansa

koivun juuret soittimen kielinä

tanssii koloissansa.

 

Vaikka lumi pöllyää hangella

ei se yhtään haittaa

jatketaan tiukalla samballa

tanssi laulu maittaa.

Kun tanssi alkaa tihkaista,

syödään tikkaria pihkaista.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Utulammella

Unessa tanssin keveästi 

utulammella

keijuja on oksat täynnä

 vanhalla tammella.

Unikeijujen häissä

 on kirkkaita valoja

heinien päissä.

Hiljaa lausutaan 

ajan saloja

kuiskitaan kauniita

rakkausvaloja.

Kaikkialla kultaisia

kastepisaroita

jään ihaillen katsomaan

ihmeitä noita.

Eihän vielä herätyskello soita?

 -Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ihmettelyä

On se ihme ettei tuolle tule veritulppaa

kumma kuinka sydän vielä pulppaa

Kaataa kurkusta alas olutta ja mäskiä

vehnäpullan päälle laittaa sentin läskiä

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tunnustus

Sain Susannalta blogista Sielunsolinaa tämän ihanan tunnustuksen.

Kiitos Susanna sinulle paljon.

Haluan lähettää tunnustuksen eteenpäin

blogeihin joista voi löytää kaunista

katseltavaa ja ajatusten kiehtovuutta.

1. Harakan sivuille

2.Pieniä sanoja

3. Unan maailmaan

4. Valorun valakioihin 

5.Henrietta Hassiselle

6.Risusydämen Marjalle

7.Runotalon Sarille

8.Usvasaareen

Uneton ja holtiton

Lumipyryn jälkeen

hereillä vain minä

ja auraaja lumiaurassaan

 ajoi aitaa päin

puuroa parrassaan

minä sen näin

taitaa ajaa unissaan

pohtimaan sitä jäin
-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Merta rakastan

Merta niin rakastan,

kun näen ulapan

joka kerran

kuulen sen laulavan.

Kuiskaukset aaltojen.

rannalla kulkeneet,

vaahtopäät myrskyjen

kiville laskeneet.

Näen auringon,

maisemaa kultaavan,

mieleni ahdingon

kokonaan unohdan.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Jos valita saisin

Sain Aikatherinelta tällaisen haasteen.
Haasteena on kertoa, mitä valitsisi jos
saisi valita. Ihan mitä vain.

Mietin kauan valintoja, sekä valitsematta

jättämistä, joka on myös valinta.

Kirjoitin kuitenkin runo muotoon jotain

mitä valitsisin, jos valinta olisi vallassani.

Valita jos saisin,

valitsisin, että valita osaisin.

asioita oikeita,

en liian vaikeita 

väriä ja soikeita.
Valitsisin kaikille onnelliset päivät,
kaikkoamaan murheen häivät.

Valita jos saisin,

valitsisin

etten valita haluaisi

asioita vääriä,

hamuaisi maailman ääriä.
Valistisin katseet ystävälliset,
kaikille monet halaukset.

Valita jos saisin

eurot ja muut rahat

kokonaan lopettaisin,

kuten myös aikeet pahat.
Kiellettyjä olisi ketun nahat.

Valita jos saisin

valistsisin maailmanrauhan,

nälkäisiin suihin

puurokauhan.

Valita jos saisin

valitsisin rakkauden,

ilman sitä ei mitään ole ihminen.

-Valok Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Lähetän haasteen eteenpäin
Kaarnikalle
Valorulle
RiittaSinikallehttp://romulyyli.blogspot.com/
Katriinalle

Unen vaate

Unen vaate yllä,

ratsun askel kevyt.

kuun virtaava valo

liikkuu ympärillä.

hetken liito

toiseen aikaan

niin hento

taivaan kaarella

tähdenlento

-Valok Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Lupaus

Reunalla nuo kaksi,
huulillaan sanaton rukous,
rakkaus on putous,
yhteinen lupaus,
onnesta.

Osallistun tällä runolla runotorstain haasteeseen LUPAUS
-Valok Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Pelon askeleet

Pelon askeleet

minä kuulen ne, näen 

vaikka en haluaisi

painaumina hangella

kuuraisilla heinillä

pelon askeleet

ne odottavat

kulkevat mieleni reunoilla

imevät hiljaa voimiani

sitovat iloiset ajatukseni.

Varastavat elämäni.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tänään

Tänään, uuden huomisen rakennan

naulaan ja naputan

pahan olon pakettiin pakkaan

seinään  laitan riemun kapulan

murheellinen olemasta lakkaan.

-Valo Ki- 

© Asta Gyldén-Lahtinen

Epä-/toivon ääni

Sinä iltana tähdet satoivat alas

putosin pimeyden spiraaliin

oksalla lauloi kuollut lintu

eilisen varjot

   liukuivat huomisen ylitse

kadottaen sen

oli niin hiljaista
osa minusta lakkasi olemasta

pimeässä leijui näkymätön valo

tyhjyydestä joku sanoi

lempeästi nimeni

Osallistun tällä runolla runotorstain haasteeseen ÄÄNIÄ
-Valokki-

Tunnustus

Sain Aikatherinelta tällaisen maukkaa tunnustuksen.

Kiitos ja nam.

Sitten haasteeseen jossa kerron 10 asiaa joista pidän/en pidä

1. Lempivärini: Minulla on niitä useita, sisustuksessa valkoinen ja bees.

Vaatteissa käytän paljon ruskeita sävyjä, sekä punaista.

Kaunein väri värinä on mielestäni turkoosi.

2. Lempieläimeni on ehdottomasti kotka, se on uljas ja vapaa,

upea lintu.

3. Onnennumeroni on varmasti 7, koska se on elämänopin numeroni

numerologiassa.

4. Lempijuomani on raikas puhdas vesi, jota muistan aina kiittää,

ennen kuin juon sen.

5. Facebook vai Twitter, noh ei kumpainenkaan. Varastavat aikani,

blogeissa kuljeskelukin lohkaisee ajasta välillä suuren osan.

6 .Mistä pidän: ystävyydestä, välittämisestä ja rakkaudesta.

7. Lahjojen saaminen vai antaminen. Antaminen, lahjassa täytyy olla myös

jokin kaunis ajatus takana,  se EI saa olla kallis, mutta ei myöskään krääsää.

8. Lempimuotoni: Onnellinen olomuoto

9. Lempipäiväni. Hyvä rauhallinen ja seesteinen päivä, jossa 

mausteena ripaus iloa, tunnelmaa ja kivoja tapahtumia.

10. Lempikukkani : Ruusu

Kiitän vielä Aikatherinea, tätä oli kiva tehdä.

Jätän tunnustuksen kaikille halukkaille,

napatkaa tästä mukaanne.

Iloista talven odotusta kaikille!

-Valokki-

Paljaiden oksien takana talvi

Kuu kulkee kalpeana alastomien puiden takana

pilvet hipovat sen pintaa

hento kuura on kulkenut salaa ruohonkorsille

talvi kulkee maiseman reunoilla

 puhaltaa kylmää viimaa poskille

  kelmeässä valossa portaat syksyyn

uuden odotuksen kynnykselle astun varoen

paljaiden oksien takaa näen talven

pimeä ja hämärä kulkevat tummissa viitoissaan

vierellään valo, jolla hiukset jäähelmiä
silmissä ikijään kirkas kimalle 

 kuljettaa mukanaan lumihiutaleita ripotellen niitä hiljaa

vaiteliaana odottavan luonnon pintaan.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Valo liikkuu jossain

Valo liikkuu jossain,

ohjaa pimeässä kulkevaa

aamun utupisaran pinnalla

hento heijastus

 linnun sulkien kärjillä

 valon kirkkaat kiteet kulkevat

tulevat, tavoittavat, valaisevat

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Lahja

Sain aikatherinelta jo ennen juhannusta tällaisen ihanan valoa ja iloa tuovan lahjan.

Lähetänkin sen kaikille eteenpäin ja kiitän aikatherienea lämpimästi.

Se toi mukanaan juuri sopivasti valoa ja rakkautta, sekä iloa.

Tarvitsin niitä  kipeästi:)

Edellinen runo Valo syntyi lahjan saajan päässä.

Lahjan saannin jälkeen

Valo

Auringosta

 sädeolennot ovat sukeltaneet 

viileään veteen vilvoittelemaan

niiden helmoista varisseet

 kirkkaat valotähdet

leijuvat veden pinnalla helisten

 

Poimin tähtiä

annan valon soljua

 sormieni lomitse

valo täyttää mielen

puhdistaa sisimpäni

Tulen keveäksi

leijun valossa valoksi

ruohon korsille

puiden lehdille

keinun pellon viljaville tähkille

Kuulen kuinka luonto laulaa

kiitos lauluaan valon voimalle.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Sanoista tyhjää

Päässä sanoista tyhjää

mielen nurkassa

joku tavu nyhjää

menikö runo hukkaan

sylkäistyssä purkassa?

 tarttuiko se tuulen tukkaan?

Pelkkää kolinaa

ei sanojen suloista solinaa

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Pussit

Kun kaapit täyttyvät kannetaan ylimääräiset kirpparille.
Sisimmässä voi myös tulla ahdasta..
-.......-

Sydän ääriään myöten täynnä.

mitä nyt tekisin?

Voisin neuloa vaikka pusseja

käyttäisn myös tusseja

voisin pussittaa 

halauksia, rakkautta, iloa

kirjoittaisin pussin kylkeen

montako kiloa

yksinäisille antaisin

lohduttomille kantaisin

vastalahjaksi 

jos hymyn saisin

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Pienet punaiset pillerit

 

--::::::--

Pienet punaiset pillerit

särkyneen mielen kainalosauvat

niiden avulla voi astella hitaasti

pienin askelin

parempaan huomiseen

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Suolaista

 Aina yhteiselo oman armaan kanssa ei ole onnen auvoa.

Tunteet voivat "välillä" kuumeta kiehumispisteeseen

-

Mitä minä teen miehellä tuollaisella?

kuin keitolla liian suolaisella

ei munuaisetkaan tästä tykkää

 korvistakin jo savua lykkää

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Äidin tuska

 

Pieni poikani

lökottävissä housuissa

reppu selässä

lähdössä kouluun

voisinpa sujauttaa 

onnenapilan taskuusi

ehkä se suojelisi sinua kaikelta pahalta

-

Näin kirjoitin 12 vuotta sitten,

nyt olisin halunnut sujauttaa onnenapilan

pojan armeijakassiin.

Poika sanoo

"Älä äiti hössötä", silmistä näen

epävarmuuden lähdön tuskan.

Voimattomana jään katsomaan

kuinka kävelet kotipolkua.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Musta sydän

Vihreille sammalille

puron viereen

jätin mustan sydämen

sitä hae en

ennen kuin se on kuullut

laulut lintujen

sydämeen on tullut

raikkaus vesien

pehmeys sammalten 

tuulet kesien

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Lempeys

Lempeyden kauniit säikeet
jokaisen lähellä

ajan nauhoissa kulkevat

hiljaisuudessa tavoittavat

ne jotka sydämellä

kuulla osaavat

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Lumienkelin siipi

Lumienkelin siipi!

sen hangelle jäävän näin

enkeli ohitse hiipi

säikähti, kääntyi äkkiä nurinpäin

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Keskellä valkeutta

Suon laidalla

seison hangella keskellä valkeutta

 isoa äärettömyyttä

 tuulen lento piirtää kaaren taivaankanteen

jossain ilmaa halkoo hento siivenisku 

hiljaisuus puhuu lempeästi

asettuu viereen

yhdessä mittaamme taivaankannen

auringon viime säteet

katsomme kuinka tähdet sytyttävät valonsa

pimeyteen, yksi toisensa jälkeen

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Veden kertoma

Puu kumartuu

taivuttaa oksiaan alemmas

tervehtii tulijaa

kuinka olenkaan kaivannut vihreyttäsi

painun runkoa vasten

kuulen talven laulun tuulessa

veden kertoman lumen kiteissä

iki aikasen tarinan

luonnosta, elämästä

kuolemasta, vuoden kierrosta.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Utu nutut

Usvasta äänettömät utu nutut

 hiljaa leijuvat esiin

helmoilla viittojen

hankeen kuvioita piirtävät

utu pisara vesiin

hiljaisen laulun siirtävät

laulun löytää voivat

jotka luonnon sävelen

kuulla tahtovat

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen