Valo

Auringosta

 sädeolennot ovat sukeltaneet 

viileään veteen vilvoittelemaan

niiden helmoista varisseet

 kirkkaat valotähdet

leijuvat veden pinnalla helisten

 

Poimin tähtiä

annan valon soljua

 sormieni lomitse

valo täyttää mielen

puhdistaa sisimpäni

Tulen keveäksi

leijun valossa valoksi

ruohon korsille

puiden lehdille

keinun pellon viljaville tähkille

Kuulen kuinka luonto laulaa

kiitos lauluaan valon voimalle.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Sanoista tyhjää

Päässä sanoista tyhjää

mielen nurkassa

joku tavu nyhjää

menikö runo hukkaan

sylkäistyssä purkassa?

 tarttuiko se tuulen tukkaan?

Pelkkää kolinaa

ei sanojen suloista solinaa

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Pussit

Kun kaapit täyttyvät kannetaan ylimääräiset kirpparille.
Sisimmässä voi myös tulla ahdasta..
-.......-

Sydän ääriään myöten täynnä.

mitä nyt tekisin?

Voisin neuloa vaikka pusseja

käyttäisn myös tusseja

voisin pussittaa 

halauksia, rakkautta, iloa

kirjoittaisin pussin kylkeen

montako kiloa

yksinäisille antaisin

lohduttomille kantaisin

vastalahjaksi 

jos hymyn saisin

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Pienet punaiset pillerit

 

--::::::--

Pienet punaiset pillerit

särkyneen mielen kainalosauvat

niiden avulla voi astella hitaasti

pienin askelin

parempaan huomiseen

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Suolaista

 Aina yhteiselo oman armaan kanssa ei ole onnen auvoa.

Tunteet voivat "välillä" kuumeta kiehumispisteeseen

-

Mitä minä teen miehellä tuollaisella?

kuin keitolla liian suolaisella

ei munuaisetkaan tästä tykkää

 korvistakin jo savua lykkää

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Äidin tuska

 

Pieni poikani

lökottävissä housuissa

reppu selässä

lähdössä kouluun

voisinpa sujauttaa 

onnenapilan taskuusi

ehkä se suojelisi sinua kaikelta pahalta

-

Näin kirjoitin 12 vuotta sitten,

nyt olisin halunnut sujauttaa onnenapilan

pojan armeijakassiin.

Poika sanoo

"Älä äiti hössötä", silmistä näen

epävarmuuden lähdön tuskan.

Voimattomana jään katsomaan

kuinka kävelet kotipolkua.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Musta sydän

Vihreille sammalille

puron viereen

jätin mustan sydämen

sitä hae en

ennen kuin se on kuullut

laulut lintujen

sydämeen on tullut

raikkaus vesien

pehmeys sammalten 

tuulet kesien

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Lempeys

Lempeyden kauniit säikeet
jokaisen lähellä

ajan nauhoissa kulkevat

hiljaisuudessa tavoittavat

ne jotka sydämellä

kuulla osaavat

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Lumienkelin siipi

Lumienkelin siipi!

sen hangelle jäävän näin

enkeli ohitse hiipi

säikähti, kääntyi äkkiä nurinpäin

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Keskellä valkeutta

Suon laidalla

seison hangella keskellä valkeutta

 isoa äärettömyyttä

 tuulen lento piirtää kaaren taivaankanteen

jossain ilmaa halkoo hento siivenisku 

hiljaisuus puhuu lempeästi

asettuu viereen

yhdessä mittaamme taivaankannen

auringon viime säteet

katsomme kuinka tähdet sytyttävät valonsa

pimeyteen, yksi toisensa jälkeen

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Veden kertoma

Puu kumartuu

taivuttaa oksiaan alemmas

tervehtii tulijaa

kuinka olenkaan kaivannut vihreyttäsi

painun runkoa vasten

kuulen talven laulun tuulessa

veden kertoman lumen kiteissä

iki aikasen tarinan

luonnosta, elämästä

kuolemasta, vuoden kierrosta.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Utu nutut

Usvasta äänettömät utu nutut

 hiljaa leijuvat esiin

helmoilla viittojen

hankeen kuvioita piirtävät

utu pisara vesiin

hiljaisen laulun siirtävät

laulun löytää voivat

jotka luonnon sävelen

kuulla tahtovat

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

 

Keskiaikaa

Oi! ihailen keskiaikaa,

sen romanttista taikaa

uljaat rohkeat ritarit

koristellut viini pikarit

hunnut neitojen ihanien

olut tynnyrit munkkien lihavien

Mut jos en oiskaan linnaneito?..

Ehkä seuraisin vaeltavaa renkiä

ihan ilman kenkiä

suusta puuttuisi monta hammasta

hame olisi säkkikangasta

ja etsisin täitä kammasta.

Voisi päättyä päivät giljotiinissa

tai roikkuisin hirttosilmukassa.

Taitaisin kovin kitua

aika haikailussa ei kai ole itua.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Juhlan jälkeen

Juhlan jälkeen

 arki kolisee nurkissa

ovesta kurkistaa

käy pipari purkissa

livahtaa kaapin taa

kysyy lupaa

saako arkisilla asioilla

täyttää tupaa

suosiolla lupaan

 arjen tulla tupaan.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Päivien varjot

Ikkunan takana

päivien varjot

vuoden hetkien

hiljaiset kuiskaukset

viipyvät vielä lumella.

Hyvää Uutta Vuotta!, kiitoksia kuluneesta vuodesta.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Suru

Kirjoitan surun kirjaani

laitan kannet kiinni

olkoot siellä

tarkastelen vasta sitten

kun suostuu pysymään sivuilla

eikä enää hyppää sydämeeni.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Uneen

Pimeys pehmeään peittoon käärii

uni hiljaa nurkissa häärii

antaa rennon olon hyvän

rauhallisen levon syvän

luotan lempeään unentuojaan

turvallisten siipien suojaan.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Rosoissa tarina

Vanhan talon seinässä

rosoissa tarina

jonka voit silmät ummistaen

sormin lukea

suljettuin silmin

avoimin mielin

voit menneeseen kulkea.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Teetä ja paahtoleipää

Itkettyjen öiden takana asuu ikävä

se kulkee huoneissani

kuvastuu ikkunoistani

asetan lyhdyn portilleni

että onni löytää luokseni

keitän sille teetä

tarjoan paahdettua leipää.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Epäonni

Epäonni mitä se voisi olla?

Epäonni

on naapurin palkintosonni

omalla kukkavainiolla

tai jos liukastut koirankakkaan

juuri kun törmäät naapurin vihaiseen akkaan

jolla hiiri on mennyt jauhovakkaan

eikä tuli syttynyt takkaan

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Laula ja tanssi

Riemuitse, lyö käsiä yhteen

voit ripustaa oksalle

kauralyhteen

avaa ikkunat ja ovet

laula ja tanssi

tee risuista oveesi

onnen kranssi

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ajatuksien langat

Ajatuksien langat yhteen nidon

sanoista hennon pitsin kudon

sen läpi voit nähdä 

 elämänvalon ja varjon leikin.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tuhansien neulasien maa

Kuljen kauas tuntureiden taa

jossa on tuhansien neulasien maa

siellä ei kellossa ole viisareita

aika lakkaa olemasta.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Väsyneet

Silmät väsyneet

katsomaan tyhjyyttä

korvat kuuntelemaan 

lausumattomia sanoja

sydän odottamaan

saapumatonta rakkautta

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Syksy

Kultaisia lehtiä sataa kasvoilleni

tuulella viitassaan viesti talvelta

syksy kutoo kiireellä

kirkkaan kirjavaa mattoa

lehdistä kotipolulleni

sitä myöten on helpompi astella

tulevaan talveen.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Syksyiset haikeat lähdöt

Pian on aika jälleen hyvästellä lintuystävät. Ottaa vastaan viileys ja tummuva hämärän aika.

Aina se saa aikaan pienen haikeuden tunteen, josta seuraava runoni kertoo.

Laskeva aurinko

purppurana taivaan rannassa

syyspakkaset jäähelminä

suomättäiden heinissä

kudelmina puiden oksilla

yksinäisen joutsenen huuto

jää leijumaan viilenevään iltaan

Kurjet menivät jo eilen

pitkänä katkeamattomana nauhana

kadoten hiljaa horisonttiin

nämä joka syksyiset haikeat lähdöt

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Runoukko ja riimilukko

Luulin jo runoukon kadonneen

juosseen pois riimilukkoineen

mun kiireet oli sen varpaat tallanneet

ylös pihakuuseen ajaneet

Siellä se istui ja viiksiään vahasi

huusi, "kiireelle uhraa aikasi

kiire muuttuu tavaksi pahaksi

aikaa ei kannata muuttaa rahaksi"

Silloin kiireelle kyytiä annoin

ulos sen laukut talosta kannoin

ajoin laskemaan kuusen neulasia

satamaan ihastelemaan veneen keulasia.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Auringon arvausleikki

Aurinko on iloinen tänään

kullankeltaisten lehtien välistä

ripustaa sateenkaari timantteja seinille

ilahduttamaan minua

 

Se leikkii villisti tapetilla

piirtää outoja vaihtuvia kuvioita

kysyy lämmin henkäys huulillaan

 hymyillen

"Arvaa mikä?"

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ajan pyörä

Ajan pyörä kääntyy

ratas naksahtaa

pian kukat jäätyy

luonto uneen nukahtaa.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Sadepisaroiden sormet

Sadepisaroiden tuhannet sormet

ikkunalaudalle rummuttaa

ne kauniin soinnun aikaan saa

ne kertovat salaista tarinaa

jossa on paljon asiaa

laulavat hiljaista lauluaan

johon on helppo nukahtaa

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Tarinan jakajan talossa

Tarinan jakajan talossa

istun pehmessä valossa

sanoja verkkaan kirstusta antaa

minun on tehtävä esille kantaa.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Kesä sunnuntai

Pulleat turhamaiset pilvet

peilaavat pyöreitä muotojaan

tyynen järven peilipinnasta

koko pitkän päivän

 

Väsynyt tuuli 

on istunut suon laitaan

kanervien sekaan

keräämään voimia

 

Aika lipuu verkkaisesti

aurinko on seisahtanut taivaalle

odottamaan seuraavaa pilveä.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Siiviksi sormeni sulivat

Kuu 

asetti hopeisen tähden otsalleni

siiviksi sormeni sulivat

kevyeksi muutuin

pilvet lähelle tulivat

 

Aamulla 

tyynyllä kaksi simpukkaa

ja merenranta hiekkaa

höyheniä lattialla

paljaan jalan alla.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Ilta

Pimeys on tullut

talo huokailee, naksahtelee

yön asettuessa räystäälle istumaan.

Kuuntelemaan talon tarinoita

outoja jorinoita.

 

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Fotaaja

Valokuvat 

odottavat ottajaa

innokasta fotaajaa

veden kirkas kuvajainen

kukka hento hunajainen

auringonkehrä kultainen

pumpulipilvi valkoinen.

-Valo Ki-

Pimeästä valoon

Sisimpäni häkkilinnun

vapaaksi päästän

niin se voi lentää edelläni

näyttää reitin

pimeästä valoon.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Viimeinen lomapäivä

Viimeinen lomapäivä

huomenna kesä juoksee

 aurinko kainalossa

kumpareen taakse

ennenkuin ehdin pihakeinuun

lähettää pilven heittämään vettä

väsyneeseen niskaani

silti se on laittanut

kukkapenkin kukat 

tuoksumaan huumaavasti

linnut laulamaan iltakonsertin.

 

Eihän kesä kokonaan mene? Eihän?

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Elämät

Elämät
kasa sanomalehtiä haalistuneita

unohdettuja tarinoita

hetken ihmiskohtaloita

lukiessa järkytymme

surullisia otsikoita

liian pian uhohdamme

kuolleet, tarinat vieraiden

surut tuntemattomien.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Hopeinen hipaisu

Hopeinen hipaisu ikkunaruudulla

kuu uinuu pilven polvella

varjot ääneti liikkuvat

varpaillaan lehvistöön hiipivät

utuharson helma peltojen yllä.

auringon valopunos horisontissa kasvaa

hetken viipyvät sylikkäin yö ja päivä.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen

Metsä

Metsä,vihreä hiljainen huone

suljen silmäni, lakkaan olemasta

puhun samaa kieltä puiden kanssa

pyörryttävän hetken ymmärrän kaiken

kunnes todellisuus kutsuu takaisin ja 

unohdan.

-Valo Ki-

© Asta Gyldén-Lahtinen